13 – Puhallettu 2.8 promillessa

Ajatusmaailma palautuu pikkuhiljaa taas todellisuuteen. – Vai onko tämä todellisuus?
Osastolla popsimat lääkkeet vaikuttavat henkiseen puoleeni nykyään katalalla tavalla. Välillä tunnen olevani kuin jossain piirretyssä tai teatterilavalla, jonkun muun sätkyukkona. Myös ajatus siitä käy mielessäni, että tämä on vain joku testi  ja minun käyttäytymistäni kuvataan ja tutkitaan kokoajan.

Edes viinaa ei tee mieli.

Ovatkohan valkotakkiset pirulaiset syöttäneet minulle antabuskuurin vaivihkaa?

Mieleni on taas täynnä kysymyksiä, eikä yhtäkään vastausta.

Huomaan lompakossani piileskelevän muutaman kolikon ja päätän marssia läheiselle pysäkille tietämättä, minne seuraava bussi tulee minut kuljettamaan.
Martti-hanhea ei vieläkään näy.

Puhelimen akku on tyhjä, joten saatan vain arvailla seuraavan bussin tuloaikaa.
-Montakohan viestiä puhelimeeni on tullut?
-Olenkohan jossain sairaalloisessa piilokamerassa?
Olin tai en, kukakohan helvetti tätä edes katsoisi? – naureskelen itsekseni.

En pysty kontrolloimaan tupakanhimoani joten poimin maasta pisimmän mahdollisen tumpin. Purutopassani olisi kyllä järjettömän kuivia puruja, mutta ei muita apuvälineitä.
Tunnen moraalini todella alhaiseksi pyöritellessäni tätä tumppia käsissäni. Palautan kuitenkin hieman ilonliekkiä elämääni muistamalla, että kotona Hervannassa, säästöpossussa lymyilee pieni pinkka seteleitä.

Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka, joten sytytän tulitikuilla tämän auringon kellastaman tumpin. Se ei maistu hyvälle mutta tyydyttää tarpeeni.

Ihmiselle tulee aikakausia jolloin hän päättää parantaa elämänlaatuaan.
Alkaa lenkkeilemään, syömään pupunruokaa tai lopettaa vieraissa juoksemisen.

Nyt päätän, että on minun vuoroni tehdä elämäntaparemontti.
Päätän tältä istumalta lopettaa alkoholin juomisen, hommata itselleni työpaikan ja tavata enemmän tytärtäni. Tällä hetkellä tuntuu aivan siltä, kuin masennuksen värjäämät tummat pilvet olisivat kaikonneet päältäni. Elämä maistuu taas.

Alan jopa jo pohtimaan vakavissani asunnon uudelleen sisustamista.
Itse Helsinki city boy – Teuvo Loman voisi pelisilmällään auttaa tässä hankkeessa!
”Muodonmuunnos Hervanta” – sopisi hyvin formaatin nimeksi.

Pääni alkaa raksuttamaan kuin kassakone miettiessäni mitä kaikkea uutta olisi mukava ostaa kotiin. ”Uusi televisio? Oluen marinoima olohuoneen matto olisi myös mukava uudistaa! Ulvilan Annelin purskahduksien päällystämä sohvakin kaipaisi hieman uutta verhoilua” – innostun ja alan jo epäillä omaa heterouttani.

Todellisuus kuitenkin läpsähtää kuin avokämmen lapsen naamaan.

Olen täysin persaukinen ja ulosotossa on melkein 20 ´´000 euroa velkaa, eikä tällä naamalla ainakaan kiinteistövälittäjäksi päästä.

Ajatus veloista aiheuttaa päässäni oikosulun ja palauttaa minut hetkeen kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta.
Elämä oli ihanaa ja tulevaisuus näytti jo melkein kirkkaalta. Muutimme tämän yläasteelta tutun Mikon kanssa kämppäkavereiksi asuntoon, samaan asuntoon joka myöhemmin muuttui kokkelivekkuleiden paratiisiksi ja nooan arkin satamaksi.

Olin lähtenyt jo aikaisin eräänä aamuna elektroniikkaliikkeeseen tarkoituksena ostaa hulppea äänentoistojärjestelmä olohuoneeseen. Liikkeestä sellaisen löytäessäni, kysyin myyjältä korkean hinnan vuoksi osamaksua. Hän tarkasti tietoni tietokoneelta ja tiputti minun eteeni synkän mahdollisuuden: luottokortin.

Olin ajatellut ennen tätä mahdollisuutta lyhentäväni seuraavan vuoden ajan osamaksulainaa joka kuukausi talouteeni sopivan summan kotiteatterista.
Ihminen on ikävä kyllä hairahtuvainen ja altis houkutuksille.

Poistuin liikkeestä kallis äänentoistojärjestelmä ja 5000 euron luottokortti mukanani.

Sitten alkoi se puolen vuoden vinguttaminen. Saatanallinen vinguttaminen.
Oluet, baarireissut, ruuat, naiset ja pelikonsolit. Kaikki luotolle.
20 euron lyhennys kuukaudessa tuntui naurettavalta. Ja taas vingutettiin.

5000 euron raja tuli nopeasti täyteen ja sitten alkoi takaisinmaksu. Vittu.

Tästä hetki eteenpäin, kämppätoverini Mikko, oli työn puolesta tavannut viehättävän tytön, jolla sattui olemaan kaksoissisko. Kutsuimme heidät luoksemme iltaa istumaan, puhuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin.

Parhaimpina aikoina jopa naimme näitä enkeleitä kilpaa, seinä oli vain välissä.
Katsoimme, kumpi saa ensimmäisenä oman enkelinsä laulamaan.
Sitten koko porukka seksin jälkeiselle savukkeelle naureskelemaan.
Hulvatonta elämää.

Tästä omasta enkelistäni tuli minulle pakkomielle. Rakastin häntä jopa enemmän kuin itseäni. Olisin vaikka kuollut hänen puolestaan.

Hän oli munannut omat raha-asiansa pahasti ja oli velkaa yli tuhat euroa jonnekin.
Pelkäsi niin paljon luottotietojen menettämistä, että tuli kerjäämään minulta apua. Olin itse tuon luottokortin 5000 euroa jo valmiiksi velkaa, joten päätin auttaa.

Otin luodin hänen puolestaan ja tilasin pikavipin nimiini. Ison pikavipin.
Tämän samaisen pikavipin ansiosta menetin itse luottotietoni. Kutsun välillä itseäni sinisilmäiseksi paskiaiseksi tämän tapahtuman ansiosta.

Hän otti rahasiirron jälkeen suihin osoittaakseen kiitollisuuttaan.
Kallis suihinotto.

Eräänä kesäisenä aamuyönä sain häneltä puhelun. Hyvin itsetuhoisen puhelun. Hän kertoi olevansa toisella paikkakunnalla ja hyppäämässä junaraiteille henkensä menettämisen toivossa.
Kun ihminen on humalassa, suojeluvaistot heräävät, ainakin minulla.
Olimme nimittäin Mikon kanssa juopottelemassa asunnollamme tuttuun tyyliin. Irwin Goodmanin tuotanto soi ja pidimme hauskaa.

Tämän puhelun kuitenkin saadessani, idiootti pääsi sisälläni irti ja hyppäsin auton rattiin. Kuin joku saatanan jälkeenjäänyt ritari hyppäisi valkoisen hevosen selkään.
Kovassa humalassa 30 kilometriä autolla on haasteellista.
Pääsin kuitenkin perille asti ja löysinkin enkelini henkisesti särkyneenä. Päätin viedä tämän turvaan kotiin.
Onneksi reitti oli pääosin moottoritietä ja humala pikkuhiljaa jo hiipuva.

Saavuimme kotikaupunkiin tutulle asuinalueelle, enää muutama käännös ja olemmekin turvallisesti kotipihassa.

Ratsastaessamme kohti auringonlaskua, tämän kirkkaan maiseman väritti kuitenkin vilkkuvat siniset valot.

Virkavalta teki työtänsä ja pysäytti meidät.

Puhalsin mittariin iloiset 2.8 promillea ja rekiretkeni oli hetkeksi aikaa retkeilty.
Enkelini heilutti vittumaiset heilutukset samalla kun minut saatettiin poliisiautoon.

Paria viikkoa myöhemmin, tämä enkeli jäi minulle kiinni pettämisestä.
Tämä huoramainen, musta enkeli oli nussinut kahta herraa samaan aikaan.

Paha saa aina palkkansa, hyvä ei välttämättä pääse edes omilleen.

3total visits,3visits today