20 – ”Dimitri! Bring the shovel!”

Jouluaaton tapahtumien jälkeen pienessä kylässämme kuulemma alkoi hirveä
huhumylly.

Tarina sai aina hieman lisäväriä kun juttu liikkui ihmisten keskuudessa toiselta toiselle.
Toinen huhu kertoi että äitimme olisi lahdannut poloisen perheenisämme pihaamme, toisessa taas kerrottiin että naapuri olisi juoppohulluudessaan kuvitellut isän olevan sarvikuono ja tästä syystä lahdannut säälimättä miehen kotipihaan.

Yksi kuulemani teoria jossa mielestäni on eniten järkeä on sellainen, että isämme olisi pettänyt äitiä jonkun tutun kyläläisen kanssa.
Kuulemma naistarjonta kylällämme ei ole koskaan mitään priimaa ollut, lähinnä sukurutsauksen tuotoksina syntyneitä kierosilmiä, hientuoksuisia paksukaisia sekä sian-värisiä nautoja, joita maatilan isäntä polki heinäladossa kotitekoisen pontikan voimalla.

Hyi saatana. Olikohan tuohon aikaan jo eläinsuojelua, johon olisi voinut soittaa kriisitilanteissa?

Joskus hämärinä yön pikkutunteina mietin, kuinka paljon jäi isän kanssa tekemättä ja kuinka paljon elämäni olisi erilainen ilman tätä jouluaaton tragediaa.
Kuvia olen isästäni nähnyt muutamia vuosien varrella ja kokemuksien perusteella, ei perinnöksi jäänyt kuin helvetin huono iho, selkäongelmat ja päänsisäiset traumat.

Muumien ”ei muumitaloa lukita yöksi” – sulosoinnut havahduttaa minut takaisin tähän Mikon pornoluolaan.
Tunnen olevani jonkinlaisen turruttavan aineen vaikutuksenalaisena mutta yhtä tunnetta nämä maagiset vitamiinit eivät poista, nimittäin jännitystä.
Jännitystä tilanteeseen, että pitäisi avata tuo puhelin ja katsoa saapuneet viestit.

Kädet täristen haen jääkaapista lisää elämän nektariinia – olutta.

Tunnen itseni hyvin säälittäväksi kun en pysty edes helvetti yhtä velvollisuutta suorittamaan ilman päihtymystä.

Mikko utelee edelleenkin erittäin aggressiivisesti tästä salaperäisestä Zvarte Pietistä.
En tiedä yhtään mistä hän puhuu, mutta uskallan koittaa kepillä jäätä ja kysäistä, että missä Mikko on viimeksi tämän Zvarten nähnyt.

Hän hämmästyy tästä kysymyksestä ja kehoittaa minua istahtamaan sohvalle pienimuotoista tarinaa varten. Odotan innolla.

Hän kertoo edellisellä viikolla koittaneen LSD.tä ensimmäistä kertaa elämässään. Muutama tunti näiden lappujen ottamisesta, hänen parvekkeen eteen ilmestyi pieni jouluinen reki.

Reessä oli hänen mukaansa helvetin vihainen, joulupukin-asuun pukeutunut mies mutta mitä muuta reessä oli mukana? Tummaihoinen apulainen, jota tämä pukki piti koiran talutushihnassa. Tämä palvelija oli nimeltään Zvarte.

Mikon mukaan tämä reen ilmestyminen oli varmasti jonkinlainen juoni, jolla hänet houkuteltaisiin tähän rekeen ja siellä häntä kidutettaisiin ja pidettäisiin jonkinlaisena seksiorjana.

Mikko taitaa olla hieman liikaa katsellut näitä hänen ihannoimiaan kääpiö-aiheisia pornovideoita. Tai sitten hän vain sattuu omistamaan kunnioitettavan suuren mielikuvituksen. En kuitenkaan lähde kyselemään ja spekuloimaan tätä hänen kertomaa tarinaa. Hän saattaisi vaikka pillastua pilkatessani häntä.

Mikko jatkaa vielä tarinansa kertomista ja Saara kuuntelee silmät pyöreinä tätä mielenvikaista trippi-tarinaa. Itse päätän kaikessa hiljaisuudessa poistua vessaan pohdiskelemaan elämän tarkoitusta.

En ehdi edes ovenkahvaan tarttua kun asunnon ulko-ovi jysähtää järkyttävällä voimalla auki. Alkaa aivan saatananmoinen huuto ja sekamelska.

Asuntoon ilmestyy kolme miestä, jokaisella heillä on nahkaiset tummat takit päällä ja kaulaaa koristavat paksut kultaiset ketjut. Mukanaan asuntoon he tuovat voimakkaan ja epämiellyttävän partaveden tuoksun.

Huuto ”Tjerve Mjikko!!” – lause kaikuu huoneistossa.

Nämä sankarit ovat tästä änkyttämisestä päätellen venäläisiä. Eikä vaikuta siltä, että he olisivat tulleet katsomaan kanssamme muumeja ja puhumaan Zvarte Pietistä.

Yhdellä heistä on kädessään järeän näköinen rambo-tyylinen, sahalaitainen puukko ja toisella kädessään vastaavasti järeän näköinen hopeinen käsiase.

Ensimmäisenä tästä tulee mieleen venäläisessä ruletissa käytetty revolveri.

Sitten alkaa kovaääninen keskustelu tällä mielenkiintoisella kielellä. Keskustelu näiden isokokoisten herrojen ja Mikon välillä käydään siis venäjäksi.

Saan heti päähäni muiston tämän samaiselta aamulta, kun heräsin Mikon venäjänkielisiin komentoihin. Puhelimen toisessa päässä taisivat olla nämä Hervannan Lucky Luket.

Yksi näistä sankareista karjaisee lujaan ääneen jonkinlaisen lauseen ja samassa painaa tämän revolverin Mikon pääkuuppaa vasten.

Tämä hetki saa Saaran aivan täysin tolaltaan, hän alkaa kiljumaan hysteeristesti ja samalla hänen reittänsä pitkin alkaa valumaan lattialle virtsaa.

Pyssysankari huomaa tämän, luo katseensa Saaraan, naurahtaa rehvakkaasti ja täräyttää revolverin kahvalla Saaran päähän kovalla voimalla. Neito tippuu lattiaan kuin paskainen rätti.

Ilmapiirin tunnelma kiristyy entisestään ja taas kylmän raudan piippu on Mikon kaljussa päässä kiinni.

– ”Vjiisi tjuhatta euroa”

– ”Eräpjäivä on njyt!”

– Mister Venäjän suusta kuuluu helvetin huonolla suomennoksella.

Jopa google translaten puhuva pää toimisi tässä artikulaatiossa paremmin.

Voi vitun talitintti Mikko. Onko hän nyt saatana mennyt tekemään velkaa velivenäläisille viiden tonnin edestä?!

Kaverit tarttuvat minua ja Mikkoa kauhamaisilla käsillä niskoista kiinni, samalla taittaen  kätemme selän taakse niin että rutina vain kuuluu olkapäistä.

Naps ja nippusiteet ovat lukinneet kätemme selkiemme taakse.

Ainoa ajatus päässäni on, että suurella todennäköisyydellä kohta kuolemme.

Kiero hymy ilmestyy kuitenkin kasvoilleni, koska tämä on aivan kuin jostain toimintaelokuvasta, mitä on pentuna tullut katsottua.

Muutama lause venäjäksi ja nämä herrat kuljettavat meitä jo rappukäytävän hissiin.

Alaoven edessä meitä odottaa valkoinen pakettiauto ja kyseisen auton takaosaan meidät paiskataan. Pääni kolahtaa voimalla lattiaan.
Kipu on hetkellistä mutta tilanne todellinen.

Auton ajotilasta kuuluu vieraskielistä puheensorinaa ja lasipullojen kilinää kun lähdemme liikkeelle.
Voisin vaikka lyödä toisen kivekseni vetoa, että kyseessä on votkaa.

Katsomme Mikon kanssa toisiamme epäuskoisen näköisinä auton takaosan lattialla ja tiedustelen häneltä sarkastisesti, ”Mikko, mikä meni vikaan noin omasta mielestä?”

Hän lähes itkua tihrustaen pyytää anteeksi minulta että olen joutunut sotkeutumaan tilanteeseen. Itkut ei nyt auta vaan haluan vastauksia.

Mikko kertoo rahoittaneen elämäänsä huumekaupalla jo pitkän aikaa.

Jonkinlainen venäläinen organisaatio toimittaa hänelle tuotteet, Mikko levittää ne myyntiin ja saa 10% myytyjen tuotteiden tuotoista itselleen.
Edellinen erä on vain lähestulkoon tullut käytettyä itse huumepäissään, eikä nyt ole varaa maksaa velkojaan.

En ylläty Mikon tarinasta. Hän on aina ollu luonteelaant sellainen impulssiivinen, hetkessä-eläjä-tyyppi eikä hirveästi ole stressannut seuraavasta päivästä.
Nyt tosin pieni stressinpoikanen olisi ihan kohdallaan.

Lohdutan Mikko kertomalla, että jos jotain positiivista tässä etsimme, niin ainakin tulemme kuolemaan samaan aikaan, eikä tarvitse käydä toisen haudalla nyyhkyttelemässä.

Minuutit tuntuvat tunneilta tässä ahdistavassa olotilassa.

Pienen ajelun jälkeen auto kuitenkin pysähtyy ja kuulemme kuinka askeleet lähestyvät kohti akaovea. Ovi avautuu ja meidät komennetaan ulos.

Huomaan meidän olevan jollain syrjäisellä metsäaukealla, kukaan ei siis kuule jos muutama kohtalon-laukaus tässä tärähtää. Lisäksi maasto on sellaista, johon voi helposti kätkeä meidän ruumiit.

Hikikarpalot valuvat otsalohkoa pitkin naamalle näiden miesten komentaessa meidät polvilleen maahan. Mies lausuu jonkinlaisen venäjänkielisen lauseen samalla naurahtaen.

Mikko tulkkaa tämän minulle.

Miehet haluavat tietää tavan jolla, haluamme kuolla.

Mikko on jonkinlaisessa tilassa ja vastaa nopeasti näillä miehille.
Hän sanoo yksittäisen sanan ja nyökkää kohti asetta.

Ilmeisesti suomennettuna, hän haluaa tulla tapetuksi tällä revolverilla.

Venäläis-kolmikko nauraa rehvakasta merimiesnaurua ja eräs näistä herroista lähestyy Mikkoa. Hän alkaa silittää sairaalla tavalla Mikon päätä hellästi ja sanoo taas kerran yhtä paskalla suomennoksella:

”Ljiian hjelppoa”

Mies kääntää katseen kohti takana seisovaa herraa ja huutaa tälle yllättävästi englanniksi:

”DIMITRI, BRING THE SHOVEL!”

Voi vitun vittu.

Jos nämä miehet ovat aikeissa tehdä sen mitä pelkään, tästä tulee vitun pitkä päivä.

En tiedä onko sairaampaa ja yhtä kylmää  kohtaloa, kun se että mies joutuu kaivamaan itsellensä haudan.

Tämä Dimitri heittää lapion Mikon eteen, ja avaa sahalaitaisella puukolla nippusiteet.

Pahimmat ajatukseni toteutuvat.

”Kaiva” – venäläinen sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi.

Seuraan vieressä kun Mikko tarttuu lapioon aloittaa elämänsä kaivuutyön.

En tiedä onko seuraava heittoni kauhean järkevä, mutta se tuo mahdollisuuden.

Sanon kaivuutyössä olevalle Mikolle, että tarjoaa näille veijareille kymppitonnin ensiviikoksi jos päästävät meidät pois tästä helvetillisestä tilanteesta.

Mikko tulkkaa ehdottamani tarjouksen itänaapurin pojille.

He supittelevat toistensa korviin jotain lauseita ja hetken palaverin jälkeen tulee ratkaisu.

– ”Hjyva tarjous, mjutta tjehdään tjästä mjielenkiintoisempaa, ruletti”

– ”jyksi pjyoräytys ja annamme kjohtalon pjääättää”

Näimpä mies tyhjentää kuusisylinterisen revolverin ja laittaa sen jälkeen pesään kaksi luotia.

Nopeasti laskettuna mahdollisuus on 33% että nalli napsahtaa.

Jälleen kerran, sinisilmäisyys ja hyväntahtoinen hölmöyteni puskee esiin ja otan revolverin käteeni.

Toki Mikko on ajanut meidät tähän vittumaiseen tilanteeseen mutta tänään luotan onneeni.

Omat vituilleen menneet vedonlyönnit kohteista, joissa mahdollisuus on voittaa 50/50 tulevat mieleeni.

Ehkä tänään Lady Forttuuna on puolellani.

-Avaan revolverin panosrummun ja pyöräytän kohtalon pyörää.

-Lyön rummun kiinni.

-Vedän syvään henkeä ja painan tämän rautaisen piipun ohimooni kiinni.

-Suljen silmät, totean ääneen itsekseni ”kuolevaiset housuun kusee”

-Painan liipaisinta.

2total visits,2visits today