24 – Jedin Paluu

”NYT KAIKKI PELLAAMAAN PELLAAMAAN” – huudot kuuluvat asunnon pienestä televisiosta. Voiko herätys olla karmeampi?

Itseasiassa voisi.

Saatanan iskias ottaa selästäni vallan, kun yritän kammeta itseäni ylös paskaiselta sohvalta. Joku perkele on tuonut jälleen kerran asuntoni täyteen tyhjiä tölkkejä.

Noustessani istumaan en saa perkele edes jalkojani osumaan lattiaan, vaan sohvan eteen kasattu tölkki-armeija ottaa jalkani vastaan. Kolisten.

Päässä heittää aivan jumalattomasti kun yritän kasata ajatuksiani edellisestä illasta.
Samaan aikaan isorintainen vaalea ihminen tuijottaa minua televisiosta ja käskee murretta puskien soittamaan tiettyyn numeroon. En alennu tähän.

Mielessäni käy vain ajatus, että onkohan tällä äärimmilleen silikoonia pumpatulla naisella ollut mukanaan edes CV-kansiota, kun hän on mennyt työhaastatteluun?

Ei.

Todennäköisesti hän on ollut ”muodollisesti pätevä” kyseiseen duuniin, leima paperiin ja samantien lähetykseen.

Selkää pidellen nousen tämä tölkkimeren ohitse ja suunnistan kohti pientä keittokomeroani. Pakastin on täynnä virolaista viinaa ja huulet rohtuneina nappaan yhden puikon käteeni. Jeesus kuinka hyvältä maistuukaan raikas, jääkylmä viinahörppy kostean illan jälkeen.

Tämä tapa on tullut jo tavaksi muutaman viimeisen vuoden aikana.
Vielä pari vuotta sitten olin paperitehtaalla töissä koneenhoitajana. Yhtenä kauniina keskiviikkona, aamuvuoron kruunuksi valvojakoppiimme saapui pääluottamusmies, joka kertoi että kone suljetaan parin viikon päästä. Pahoittelut.

Vittu.

Se ärräpäiden ja muidenkin perkeleiden määrä oli siinä kopissa aivan tajuton.
Toiset olivat saatana juuri rakennuttaneet ison omakotitalon ja muija raskaana. Toiset ottaneet pankista ison lainan huvijahtia varten. Sitten tämä perkeleen valkokypäräinen mies tulee ilmoittamaan että kaikki on ohi hetkessä.
Vaikka tämän luottamusmiehen kieli olikin ruskea kuin kerrostalon ovi. Päättäjien käsissähän tämä päätös loppujen lopuksi oli.

Muistan vuosia takaperin kun hakattiin tämä reppana porukalla illanistujaisissa.

En halua tuoda nimiä julki, mutta kutsutaan tätä miestä Jalluksi.

Jalluhan oli aivan saatananmoinen viinasieppo ja ”pelimies”
Vaikka sai naisilta kuinka paljon pakkeja ja turpaansa, aina hän jaksoi kehua  viikonlopun jälkeen maanantaina, kuinka paljon hän oli lauantain aikana
pannut ja kaatanut.

Olimme pikkujoulu-tunnelmissa vuokranneet Valkeakoskelta tilukset illanistujaisille.
Hakapirtti oli meidän kohde ja kaikki saivat ottaa emäntänsä mukaan.

Juhlat alkoivat ja Jallu tuli bileisiin yksin. Hän kittasi boolia kuin afrikkalainen lapsi, joka ei ole ennen kirkasta vettä nähnyt. Jeesus kristus miten mieheen mahtuukin niin paljon viinaa.. Kenties hänellä on mahalaukussaan pesusieni?

No ei mennyt kauaakaan juhlien alkamisen jälkeen, kun Jallu lähti tanssittamaan naisia. Toisinsanoen työkavereiden puolisoja.

Toisilla viina menee päähän, toisilla jalkoihin ja toisilla taas sukupuolielimiin. Jallun kohdalla jälkimmäisin on osuvin.

Tanssilattialla hän kuvitteli olevansa kuin partaveitsi. Kuin Heikki Hietamies juontaessaan lauantaitansseja…. Hän nuoleskeli puolisoidemme kauloja, kuiskaten todella härskejä lauseita heidän korviinsa.

Mitä tekee suomalainen mies kun hän huomaa, että hänen puolisoaan vikitellään?

Hän lyö sanomatta sanaakaan.

Entäpäs, mitä tapahtuu jos kolmen miehen puolisoja yritetään vikitellä?
Hänet viedään läheisimmän rakennuksen taakse ja piestään kolmen miehen voimin.

Huolella.

Ehkä juuri tämän takia tämä luottamusmies saapuikin koppiimme niin nöyränä ilmoittaessaan tehtaan sulkeutuvan.

Jo kolmas kulaus pakastimesta löytyneestä viinasta alkaa tuomaan kuninkaalliset melodiat päähäni..  Hurriganesin ”Get on”  Motörheadin ”Ace of Spades”

”Vittu” – totean ääneen jälleen kerran. Jumalauta kuinka ennen osattiin tehdä kunnon musiikkia! Ei ollut mitään poikia, jotka runoilee vahvan bassomusiikin tahdissa, eikä ollut heliumilta kuulostavia lauluääniä, jotka tehdään studiossa.

Viheltäen näitä ikivihreitä biisejä, lähden vessaan katselemaan ritarillista pärstääni peilistä, samalla laskien urean vaivalloisesti pönttöön. Onhan tässä ikääkin jo sen verran, ettei suihku voi tullakkaan kuin puutarhaletkusta.

Parta suoraksi, silmärähmät pois, kulunut farkkutakki päälle ja kusiluistimet jalkaan.
Axea kainaloon hien-hajua peittämään.

On aika jälleen kerran lähteä kantakapakkaan tapaamaan vanhan liiton ihmisiä, tuntemaan samoja selkääntaputtajia ja kuuntelemaan samoja saatanan tarinoita, jotka ollaan kuultu jo tuhansia kertoja. Aina ne jaksavat naurattaa. Tosin alkoholilla voi olla osuutta asiaan, jälleen kerran.

Astun sisään tähän petoluolaan ja ensimmäisenä sieraimiini tunkee vahva virtsan tuoksu. Hyi saatana. Se tulee miesten vessasta.

Aamu ei tikitä edes puoltapäivää ja karaoke-lavalle on astunut jo pulska mies. Hänellä on päällään flanellinen ruutu-paita, vyölaukku ja Kuljun Kartanosta ostetut farkut.

Ei käy kateeksi.

Miehen naama näyttää hassulta, Lähes niin hassulta että voisi kuvitella hänen vanhempansa olevan sisaruksia. No mutta antaa miehen laulaa.

Toisaalta, mikä minä olen ketään arvostelemaan ulkonäön perusteella kun oma pärstä on kuin pönttöön väännetyn krapulatortun näköinen.

Yllättävästi tällä kertaa, en näe yhtään tuttua naamaa , joten tilaan talon lonkeron ja istahdan tyhjään nurkkapöytään istumaan.  Viereisessä pöydässä ilmeisesti on jonkinlainen perheriita käynnissä, koska vahvassa humalassa oleva pariskunta, riitelevät kovaan ääneen siitä, että kuka hakee Ellin mummulasta.

En voi edes kuvitella minkälaiset kotiolot tällä Ellillä on jos vanhemmat riitelevät omasta tyttärestään aamulla kapakassa..  Tekisi mieli surmata molemmat.

Pistän viimeset jenit jukeboxiin jotta tämä perkeleen rotan-raiskaama laulu loppuisi.

Popeda – Mää ja Tapparan mies.

Jumalauta että kyseisen biisin alkutahdit saa sisäisen dopamiinini jylläämään. Pate ja Tappara on aina olleet syvällä sydämessä. Vaikka olenkin muualta kotoisin. Tapparan logo koristaa silti olkapäätäni tatuoituna. On se vaan perkele niin kova porukka!

Kanta-asiakkaana on näissä Hervannan kuppiloissa se hyvä puoli, että saat kantaa niin paljon juomaa pöytään kun vaan maksat.
Juoman antajana tänään toimii silmään pistävä olento. Tämä ei ole baarimikko.
Hän on baari-Minna.

Perkele että tälläisellä minunlaisella hopea-ketulla alkaa parta väpättämään kun näkee tuollaisen uhkean baarikeiun. Vaalea kaunotar valkoisessa topissa. Nännipihat haluavat pursuta suoraan asiakkaiden silmille..

”Olisinpa 30v nuorempi” – synkistelen päässäni kun istahdan pöytään.

Edessäni komeilee kolme olutta ja kaksi kappaletta rakastamaani päärynä-siideriä. Hymy nousee väkisin kasvoilleni ja lähestulkoon kiitän kädet ristissä yläkerran herraa näistä nektariineista.

Kesken rukoushetken narikasta alkaa kuulua aivan helvetinmoinen möykkä ja nauru.

”TÄNÄÄN JUHLITAAN!!!”

”Vitun nykyajan narkkarit” – on ensimmäinen aate joka tulee mieleeni tästä mölyävästä porukasta.
He astelevat sisään kuin kuninkaat. Kaksi raavasta, väsyneen oloista miestä ja yksi aivan tajuttoman hyvännäköinen nainen.

Maksaisin jopa seksistä hänen kanssaan.

Juomat tilattuaan, he asettuvat naisen määräämään pöytään istumaan.
Näin lähestulkoon selväpäisen ihmisen silmin, tämä porukka on nauttinut jotain muutakin kun juhlamokkaa.

Savuketta tekisi mieli, joten siirryn 2metriä kertaa 2metriä kokoiseen savulaatikkoon, jossa tupakin polttaminen on nykyään pelkästään sallittua.

Hyi vittu mitä touhua. Hyi vittu tätä nykyaikaa.

Yksi näistä ”narkkareista” saapuu myös tähän pirunboxiin ja pyytää tulta.
Olen kohtelias ja seikkailunhaluinen suomalainen mies, joten liekkiä myös tarjoan.
Hän on tämän porukan pienin jäsen, miespuolinen.
Hän kiittää kovasti, lähestulkoon polvillaan tarjoamastani liekistä ja pyytää minua istahtamaan heidän pöytään sen jälkeen kun olemme polttaneet nämä savukkeet.

Mies on nyrkillä-tapettavan kokoinen, joten pelkoa ei ole siitä että alakynteen jäisin.

Tumpattuamme savukkeet, hän avaa oven sekä tarjoaa ulospääsyn tästä kammiosta. Hän vinkkaa silmillään kyseisen seurueen pöytää ja epäselvällä äänellä tokaisee:
– ”sitta på kuken”

En ymmärrä sanaakaan, mutta ilmeisesti olen tervetullut heidän pöytäänsä.

Haen kullanarvoiset juomat omasta pöydästäni ja rojahdan ravihevosen lailla heidän reviirilleen, paljon istutulle ja natisevalle puutuolille.

On esittelyiden aika.

Tämä pahimmassa humalassa oleva mies, kertoo nimeksensä Mikko.

Pöydän toisella puolella istuu kuulemma Markus ja hänen vieressään Saara.

Kättelyt on kätelty. He kysyvät nimeäni.

Lyhyesti ja ytimekkäästi vastaan:

Saastamoinen.

2total visits,2visits today