25 – Mielenvikainen kysymys!

Esittelen itseni uudestaan kuin legendaarinen salainen agentti:
”Saastamoinen, Jarmo Saastamoinen”

Pöydässä istuvalta Markukselta pärskähtää koko suullinen juomaa pöydälle ja hänen rinnuksilleen kun kuulee tämän mainitsemani nimen.

Hän muuttuu lakanan valkoiseksi ja on kuin aaveen nähnyt.

”Sanoitko sä saatana oikeasti Jarmo Saastamoinen” – Markus änkyttää

Nyökkään ja otan ison kulauksen ihanaisen helmeilevästä siideristäni.
Hän jatkaa tiedusteluaan ja utelee olemmeko nähneet joskus ennenkin.

Mittailen tätä herraa varpaista kaljuun päälakeen saakka, aivoni raksuttavat kuin taksimittari. Itseasiassa kasvonpiirteet ja tähti-kuvio tatuoituna kaulaan ovat tuttuja.

Yritän kaivaa päästäni muistoja, että missä olen tämän huuruisen sankarin nähnyt.
Ja naps! Jostain miniatyyrisestä muistolokerosta pamahtaa mieleen muistikuva illasta, kun vuosia vuosia sitten tämä sama herra tuli kädet täristen sekaisen oloisena istumaan pöytääni.

Sattumalta tässä samassa kapakassa. Ja itseasiassa pidimme lyhyet jatkot luonani.

Psykedeelisen ja hermostuneen oloisen Markuksen suusta kuuluu mielenvikaisin kysymys, jonka olen kuullut koko perkeleen elämäni aikana:

– ”Enkös mä teurastanut sinut kuin villieläimen sillon aikoinaan?!”

Hän jatkaa vielä tätä järjetöntä puhumistaan epäröivällä äänellä:

”Me mentiin sun luokse jatkoille, tarjosit kukko-pullosta viinaa ja löysin sun kiviaikaiselta tietokoneeltasi lapsipornoa. Sen jälkeen lähestulkoon häpäisin sun ruumiin ja porasin vatalosi täyteen reikiä kuin remonttireiska
Joka Kodin Asuntomarkkinoilla?”

Monesti en ole naurun ansioista paskantanut housuuni mutta nyt on lähellä.
En saa naurulleni loppua ja röhötän kuin rehvakas merikarhu. Mitä vittua täällä tapahtuu!? – naureskelen paskaisesti.

Markus on ihmeissään reaktiostani. Todella ihmeissään.

Tämä viidakko-kuosisiin shortseihin ja Rocky Balboa – paitaan sonnustautunut Mikko yhtyy nauruuni. Eikä mene kauaakaan kuin helmeilevän kaunis Saara myös lähtee mukaan tähän naurukimaraan.

Tässä iässä alkavat rypäleet sinertää ja erektiosta ei ole tietoakaan, mutta tämän Saaran heleä nauru saa housuissani lymyilevän Kapteeni Katkaravun liikahtamaan.

Voi jukran pujut!

Naurukohtauksemme päätyttyä, huikkaan baaritiskin takana oleilevalle Minnalle:
”Tuohan enkeli pöytä täyteen, taidamme viettää tässä tovin”

Kun olen kasannut itseni, esitän Markukselle kysymyksen että haluaako tämä tietää mitä tuona kyseisenä iltana oikeasti tapahtui?

”Ottaisin vaikka sinulta poskeen saadakseni totuuden” – kuuluu Markuksen suusta.

Samassa hetkessä päähäni ilmestyy täydellinen, tai no lähes täydellinen muistikuva tuolta illalta. Kehoitan tätä Trio Niskalaukausta ottamaan hyvän asennon, koska
Pappa Saastamoisella on tarina kerrottavana!

Viimeisen aamuvuoron päätyttyä muutama vuosi sitten. Keräsin kamppeeni paperitehtaan pukukopissa ja lähdin kotiin. Viinakaupan kautta tuttuun tyyliin.

Kotona laitoin Markuksen sanoin – kiviaikaiselta tietokoneelta soimaan perinteisiä suomalaisia juomalauluja, Irwiniä, Ganesia, Popedaa ja tietysti Somerjokea.
Kovan nousuhumalan saatuani tuli tietysti ajatus lähteä ihmisten ilmoille.
Tuttu baari ihan kerrostalon edessä nimeltään Peyton Place oli kohteenani.

Ilta kului vanhojen ystävien kanssa kuulumisia vaihdellessa ja juomia kumotessa.
Kunnes baarin ovi avautui ja sisälle saapui siisteihin vaatteisiin pukeutunut, minuun nähden nuorekas ja hyvännäköinen mies. Muutama tatuointi ja pää ajeltu kuin parikymppisen tussu.

Ainoa asia mikä pisti pahasti silmään oli tämän miehen olemus. Hän katseli ympärilleen todella vakavalla naamalla. Aivan kuin hän olisi etsinyt jotain.
Silmät katsoivat aivan eri suuntiin ja puheesta tuskin sai selvää.

Juoman tilattuaan, vakaasti harkiten hän tutki taskujansa ja naureskeli itseksensä.
Ja kaiken-vitun-kukkuraksi, tottakai hän istahti juuri minun pöytääni.

Hän selitti todella sekavia asioita ja kertoi salanimensä olevan Nauris.

Kovassa humalassa sitä mielellään tutustuu outoihin ihmisiin ja heidän tarinoihinsa, joten annoin miehen puhua. Hän selitti vakavasta mielenhäiriöstään, tölkki-pyramidista, virtuaalisesta jääkiekosta ja sienistä.

Nyökkäilin elehtiäkseni että ymmärrän tätä kaveria aivan täysin ja utelinkin että mistä hän oli tullut tänne.

Vastaus oli mieleenpainuva:

”Kävin äsken etsimässä tytärtäni vanhasta asunnosta mutta siellä olikin joku
Samuel L Jacksonin näköinen tyyppi ja se antoi mulle minigrip-pussillisen maukkaita rohtoja. Popsin ne rappukäytävässä ja sitten Martti-Hanhi heitti mut tänne kuppilaan”

Tämän miehen mielikuvitus yhdistettynä aineisiin joita hän oli nauttinut. Oli jotain todella timanttista. Todella sympaattinen mutta sekava mies jatkoi kertomuksiaan:

”Pienenä työnsin munani maa-ampiaispesään siskoni kehoituksesta. No tottakai kypärä turposi niin isoksi, ettei sitä saanut enää edes vedettyä tästä reiästä ulos.
Isähän piti paikalle pyytää lapion kanssa tätä keilapalloa maasta kaivamaan”

Tuskin sain edes happea kun nauroin niin paljon, mutta herra vain jatkoi riimeilyjään katsoessaan baarin kattoon:
”Vittu, kohta pitää lähteä koska toi Kukko alkaa olemaan jo todella vihainen”

Utelin mieheltä että minne hän on matkalla, kunnes yhtäkkiä hän alkaa itkemään yhtä vuolaasti kuin suomalainen urheilija suorituksensa jälkeen:
”Ei mulla ole paikkaa minne mennä, ne löytää mut kuitenkin aina”

Humalassa kun olin, niin ehdotin että jospa tämä ”Nauris” tulisikin luokseni selviämään ja miettimään syntyjä syviä. Lähdin myös tähän hullutteluun mukaan ja kerroin luonani olevan virolaista Kukko-viinaa, jolla pedot varmasti häviävät.

Tämä lähes transsissa oleva mies pyyhki silmäkulmiaan ja kysyi – ”oikeasti?!”

Tämän keskustelun jälkeen lähdin taluttamaan tätä sienipäistä Naurista luokseni.
Oletin että loppuillasta tulee yksi elämäni mahtavimmista.

Olin väärässä.

Luojan kiitos asuntoni oli vain kivenheiton päässä tästä baarista. En tiedä mitä helvetin eriskummallista olisi matkaan mahtunutkaan jos olisin asunut hiemankin kauempana.

Iltahan meillä päättyi aika lyhyesti oikeastaan, nimittäin kun saavuimme asuntooni, istutin herran asuntoni sohvalle ja käskin laittamaan musiikkia.

Tämä mies meni sikiöasentoon.

Kohtelias kun olen, niin tottakai annoin miehen olla rauhassa omissa oloissaan ja lähdin itse käymään kusella. Palatessani olohuoneeseen vastassa oli jotain täysin erilaista.

Tämä Markus-Nauris oli tulipunaisilla silmillään minua vastassa ja huusi raivokkaalla äänellä: ”VITUN PEDOFIILI!”

Hän lähti epävarmoin askelin juoksemaan minua kohti raivokkaasti nyrkit pystyssä mutta onneksi kaduilla on opittu muutakin kuin pulloja keräämään.
Löin tämän veijarin yhdellä pienellä läimäytyksellä mattoon.

Harmittelin kuinka hauska ilta tästä olisikaan voinut tulla mutta aina ei voi voittaa.
Raahasin tämän Nauriin sohvalle pötköttämään ja selvittämään päätänsä.
Jatkoin illanviettoa youtuben Kummeli-pätkiä katsellen ja viinaa juoden.

Aamulla miehestä ei enää ollut tietoakaan. Tähän loppuvat minun muistikuvat.

Mikko ja Saara ovat järkyttyneitä tarinastani. Markuksen ilmeestä näkee että nyt taisi joku kertomani asia kolahtaa ja pahasti. Hän nimittäin hiljenee aivan täysin.

Oikeastaan seuraavat 10minuuttia kuluvat täydessä hiljaisuudessa. Kukaan ei keksi sanoja asiaan. Säälittäviä ”aika paljon porukkaa tänään liikenteessä” – lauseita kuuluu mutta muuten olemme hiljaa.

Murran jään ja yritän piristää ilmapiiriä kertomalla, että kotonani on aivan vitusti viinaa, joten eiköhän painuta sinne, kuunnellaan musiikkia ja pidetään hauskaa!

On hauskaa että tämänkin ikäinen herramies pystyy ilahduttamaan nuorisoa, sillä Saara ja Mikko puhkuvat intoa lähteä viettämään loppuiltaa luokseni.
Markus on epävarma ja hiljainen mutta nyökkää ehdottamalleni kysymykselle.

Maksamme ison laskun porukalla ja lähdemme kohti narikkaa.

Nyt kun vielä muistan niin kerron porukalle, että emme voi aamuun asti juoda.

”Nimittäin huomenna pitää lähteä käymään Valkeakoskella ja Sääksmäellä”

Lyömme kantakapakan oven kiinni ja lähdemme kohti miesluolaani.

2total visits,2visits today