28 – Vatsastahuutaja

Vanhan liiton mies kun olen ja perinteitä kunnioitan, aion näyttää tälle karhukoplalle Valkeakosken nuorison suosiman ”pillurinksan” keskustan alueella.
Saavatpahan nämäkin huligaanit vähän maaseutumatkailua ja samalla hieman historian karkeata havinaa korviinsa.

Ajamme legendaariselle Valtakadun suoralle ja hidastamme reilusti vauhtia, jotta mikään yksityiskohta ei jää näkemättä.
Mikko innostuu välittömästi hämärän näköisestä liiketilasta, jossa oven tekstien perusteella harjoitetaan jonkinsortin thai-hierontaa.

”Mitäköhän ne sanoisi jos laitettais tuo Markus kissanaamansa kanssa tuonne puljuun ja hän käskisi näiden ammattilaisten trimmata hänen turkkiaan, samalla sukujuurta pitäisi hieman mälvätä”

Saara tökkää samantien lauseen jälkeen Mikkoa kyynärpäällä kylkeen.
– ”Sä olet idiootti, anna toisten tehdä työtänsä ja hankkia elantonsa”

Saara ei saa edes lausettaan loppuun kun puutun tähän keskusteluun heittämällä ilmaan lausahduksen –
”Nämä on kuule niitä ”TOOYOUNGFORJUU” – tyyppejä, jotka eivät ehtineet lappiin lähtevään marjankeräys-lentokoneeseen muiden nigerialaisten kanssa. Ja nyt hinkkaavat halvalla rikkaiden ravimiesten herkkutatteja näissä liiketiloissa”

Markus hermostuu repsikalla ja toteaa vakavaan sävyyn tomeralla äänellä –
”Vittu nyt loppu nämä stereotypiat!
Nämä elämän-taiteilijat eivät ole Nigerialaisia vaan ahkeria Thaimaalaisia ihmisiä, jotka tekevät paljon työtä leipänsä eteen.
Poimit kuule perkele täällä kaksi kiloa lakkaa niin olet thaikuissa miljonääri!
Ja sitäpaitsi, vaikka tuon hierontapaikan naishenkilöt näyttävätkin pienikokoisilta, he eivät ole alaikäisiä”

Ihmettelen Markuksen tietoa tästä kaikesta ja utelenkin, mistä nämä hänen tiedonjyvät ovat peräisin.

”Joskus kävimme Mikon kanssa tuolla paikassa tuplahieronnassa. Valitsimme listalta koko-hoidon, koska se vaikutti edullisimmalta vaihtoehdolta. Olimme Mikon kanssa vierekkäisillä hierontapöydillä, hieronnan ja kamomilla-teen jälkeen tämä pienikokoinen tyttö tarjosi meille molemmille suuhoitoa hieronnan jälkeen.
Varmistimme tosin ennen operaatiota että tyttö ei ole sakkolihaa”

Saara tiuskaisee tähän väliin – ”Ja milläköhän vitulla te olette varmistaneet tämän, kun he eivät välttämättä osaa edes suomea!?”

Markus toteaa, että ennen näitä munan-lutkutus-bileitä he olivat Mikon kanssa melkein sujuvalla englannin-kielellä pyytäneet tältä neidolta henkkareita varmistaakseen asian.

Tyttö olikin käynyt takahuoneesta hakemassa lapun, jossa oli lukenut kissankokoisilla kirjaimilla – ”Olen akuinen nainen eikä olla tauti”

”Että siinäs teille perkeleen epäilijät!” – Markus huutaa pontevasti ja avaa uuden oluen.

”Vitun idiootit” – Saara tiuskaisee ja täräyttää Mikkoa avokämmenellä poskelle.

Tokaisen ääneen että ehkä meidän on parempi jatkaa kohti seuraavaa kohdetta.

Valtakadulla sjaitseva kuollut videovuokraamo avaa pääni muistolaatikoita jotka sijoittuvat 90-luvun loppupuolelle. Yritän hieman keventää tunnelmaa valoittamalla kuinka pornografia alkoi ilmestymään noina kulta-aikoina videovuokraamoihin ja pienille kioskeille. Kioskit tosin olivat sen verran pienikokoisia ettei kehdannut mennä toljottamaan ja kuolaamaan vhs-kasettien takakansia noihin puljuihin.

Videovuokraamot olivat mainioita tähän tarkoitukseen, koska aikuisviihde-elokuvat olivat aina sijoitettuna paikan hämärimpään kulmaan. Enää ei tarvinnut hinkata itseään kotona ja katsella vaatekuvastojen alusvaatteita. Jumalauta kuinka ne sivut liimautuivat toisiinsa kiinni ja lopulta repeytyivät. Aina ei jaksanut kiimoissaan hakea vessapaperia eikä uhrata sukkaa. Joten pärskäytettiin pirtelö suoraan uhrin päälle, toisinsanoen sivulle, jossa tämä pitsiasuinen nainen keikisteli.

”Miehet” – Saara toteaa takapenkiltä ja pyörittelee päätänsä.

Markus toteaa myös joskus tulleensa Bilteman-kuvastolle.

Jatkamme matkaa.

Seuraavaksi esittelen tietämättömille kaupungin surullisenkuuluisan ”lihatiskin”. Toisinsanoen, tämä yhdinkeskustassa sijaitseva pitkä penkki kuhisi aikoinaan aina viikonloppuisin kauniita nuoria dooriksia. Pääosin alaikäisiä tyttösiä, jotka etsivät itselleen vanhempaa herrasmiestä kuskiksi, viinan tai tupakan hakijaksi.

Mielelläni esittelisin myös sillan päässä olevan pienen nakkikioskin, jonka jonossa joku sai aina turpaan viikonloppuisin pilkun jälkeen. Parhaimpina päivinä turpaanvetoja oli useampia.
Valkeakoskelaiset ovat siitä vain surumielistä kansaa, että koskaan ei tapella rehdisti mies miestä vastaan. Vaan aina tappelun alkaessa, jostain kulman takaata saapuu muutama sali-make, tribaalihuppareineen ja verryttelyhousuineen mukaan näihin nyrkkytappeluihin.

”Vittu tilasitko sä makkaraperunat ilman sinappia” – ja syy tappeluun on annettu.

Ai että, edesmenneen kioski Torinperän takana kimmeltää vanha kunnon ”golgatta”.
Alan-miesten ja nuorison suosima kaljoittelupaikka. Josta aina löytyi juomaseuraa, kaupungin ”julkkikset” ja myös tappeluseuraa sitä hakeville.

Maakuntamatkailu-kierros alkaa olemaan pikkuhiljaa taputeltu kun saavumme ”pillurinksan” viralliseen kääntymispaikkaan, Hotelli Waltikan pihaan.

Yhtäkkiä Markus saa jonkun mielenvikaisen kohtauksen ja karjaisee:

– ”AUTO SIVUUN JA SAATANAN ÄKKIÄ! TAIKURI SAAPUU KAUPUNKIIN!!”

Monella menisi todennäköisesti hermot hyvin nopeasti näihin Markuksen jatkuviin tempauksiin. Mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että tämä kyseinen sankari on todella omalaatuinen ja pidän tänäitä hänen kohtauksia enemmän kuin viihdyttävinä. Ensin hän vilauttaa häränsilmää ja nyt hän huutaa jo taikuria. Kerrassaan vaikuttavaa heittäytymistä elämään.

Markus hyppää auton ovesta kuin kesälaitumille pääsevä lehmä pitkän talven jälkeen. Hän jopa kaatuu mennessään.

Kuin ykkösluokkalaisen tarmolla hän juoksee eräässä tolpassa olevan mainoksen luokse. Hän pomppii ilmaan ja heiluttaa käsiään kuin lottovoittaja.

”KAUPUNKIIN SAAPUU VATSASTAHUUTAJA!!” – hän huutaa ja lähestulkoon itkee ilosta.

Kaivan savukkeen taskusta ja lähden seuraamaan tätä ilakointia lähempää.

Mainosta tarkemmin katsottuna, joudun kertomaan kuin HIV-positiiviselle ihmiselle totuuden tuloksista.

”Markus, ensinnäkin pahoitteluni, mutta taikuri ei ole saapumassa kaupunkiin.
Tässä mainostetaan ensiviikonloppuna täällä hotellissa esiintyvää ruotsalaista vastastapuhujaa jonka shown nimi on ”Hej, jag heter Peter”

Lähes silmäkulmiaan pyyhkien Markus kertoo ettei osaa sanaakaan ruotsia.
Kerron hänelle tämän julman totuuden ja suomennan tekstin.

”Hei, nimeni on Peter”

– ”Hei, hauska tutustua! Minun nimi on Markus. Sukunimesi lienee Saastamoinen?” Markus kertoo iloisesti.

Hämmennyn ja valoitan että tämän shown nimi on ”Minun nimeni on Peter”

”Osaatko sinäkin huutaa vatsasta Peter?” – Markus hymyilee.

Huokaisten totean -”Voi vittu” ja lähden kohti autoa.

Mikko karjaisee Markukselle takaoven ikkunasta – ”tule nyt saatana sisälle sieltä”
Samassa Saaran pään pyöritteleminen jatkuu ja hän masentuneella äänellä toteaa

– ”Voimmeko nyt vittu vaan mennä sinne Johannekselle ja päättää tämä sirkus”

Markus on jo hypännyt repsikalle ja toteaa jälleen kerran innokkaalla äänellä:

– ”Onko sirkus saapumassa kaupunkiin? Onko sinulla Peter siellä ohjelmanumeroa?”

Tämän mielenvikaisen lauseen jälkeen tunnelma autossa on harras kuin sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa. Päätän napata Rekikujan seuraavaksi matkakohteeksi, jotta saisimme tämän rekiretken päätökseen hetkellisesti. Viinaa alkaa tekemään ja kieltämättä hieman tuheroakin.

Ulvajanniemen suoraa paahtaessa ja kohti määränpäätämme kurvaillen, päätän varovaisesti kysyä Markukselta, mitkä ovat hänen mietteet tällä hetkellä.

– ”Pohdiskelen tässä että mitäköhän sille Mikon Jedin Paluulle oikeasti tapahtui?
Hän vastaa.

Hämmennyn tästä vastauksesta niin paljon että juuri ennen tämän roadtripin päättymistä heitän ilmaan kysymyksen
– ”Asutko sä perkele jossain Mikä-Mikä-Maassa, onko sulla lääkkeet ottamatta vai johtuuko tämä sekavuus viinan puutteesta?!”

Markus jatkaa hiljaista tuijottelua ikkunasta ja Mikko päättää vastata kysymykseeni hiljaisella äänellä takapenkiltä:

– ”Jos tietäisit että minkälainen saatanan rubikin kuutio tuo Markuksen pää on, olisit itsekin yhtä sekaisin. Se saa välillä niin hirveitä pimennyksiä päässään, ettei välttämättä edes muista mitä on tehnyt edellisten tuntien, tai jopa vuorokausien aikana. Hänen persoonansakin vaihtelee joskus harvoin”

Tämä Mikon heittämä lause selittää aika paljon asioita ja tästä eteenpäin osaan suhtautuakin ihan erilaisella tavalla tähän mielenrikkaaseen tapaukseen.
Ehkä jopa hieman kadehtien.

Viimeinkin olemme saapuneet ihanaiselle Rekikujalle, joka kulkee myös asukkaiden piireissä nimellä ”ReggaeKuja”. Yllättävän hiljaista Vihanneksen taloyhtiön pihasssa on, toisaalta, ei kellokaan tikitä vielä edes puoltapäivää.

Saara ei ole vieläkään vakuuttunut tästä kaupungista ja äkäisesti tempaisee kainaloonsa käsilaukun poistuessaan autosta.
– ”Tämä talon asukkaiden virtsakin on todennäköisesti vahvempaa kuin keskiolut”

Hirnumme kloppien kanssa lauseelle ja toteankin tälle hunajapupulle että tästä lauseesta hän voi olla yhtä varma kuin thai-hieronnan alaikäisistä tytöistä.

Markus yllättyy ja tiedusteleekin onko tässä kaupungissa jopa thai-hieronta.

– ”Voi vittu” – sanomme yhteen ääneen muun porukan kanssa.

Jympyttävä basson ääni voimistuu kun avaamme kerrostalon alaoven. Tilaamme hissin ja painumme kerrokseen numero kolme. Johanneksen asunnon oven edessä basson ääniin alkaa sekoittua myös kiljahduksia, lyömisen ääniä sekä tömähdyksiä.

Pelottaa soittaa asunnon ovikelloa, mutta hirveästi ei vaihtoehtoja meillä ole. Olemmehan jo tänne saapuneet ja olen lupautunut tulemaan sivistyneille pullakahveille Johanneksen luokse. Painan mustaa ovisummeria ja annan puuoveen muutaman napakan nyrkin lyönnin, jotta Vihannes varmasti kuulee.

Mikko tunnistaa asunnossa jympyttävän biisin ja ilmoittaa sen olevan
Turmion Kätilöiden – Pirun nyrkki. –
”Muistatko Saara kun harrastettiin joskus irstasta seksiä tämän musiikin tahdissa?”
Saara ilmoittaa muistavansa tilanteen vähän liiankin hyvin.

Jympytys loppuu ja sisäpuolelta kuuluvat askeleet lähestyvät.

Ovi avautuu ja isännän nähdessään Mikolta purskahtaa oluet suusta.

Oven avaa hahmo, joka on pukeutunut kokovartalon peittävään mustaan lateksi-asuun. Genitaali-alueella oleva pieni luukku, silmänreiät ja vetojetkulla avattava reikä suun edessä paljastaa, että puvun sisällä on ihminen.

”VOI VITHU SAASTHAMOINEN!!” – kuuluu vaimeasti puvun sisältä.

Tämä hahmo avaa hieman suun edessä olevaa vetoketjua ja huutaa asunnon sisälle:

– ”Tulehan kahtoon! Täällä on vieraita!”

Ei mene kauaakaan kun ovenreikään ilmestyy myös toinen lateksiin sonnustautunut hahmo. Tällä tosin on genitaali-alue kokonaan avoimena ja näkyy kuinka hänen persposkensa ja paljaaksi ajeltu häpyalue helottaa punaisena kuin Moskovan valot.

Ja jotta tämä paketti olisi täydellinen. Asunnon sisältä kuuluu myös tyhjien tölkkien kolinaa ja nopeita ”lits-läts” ääniä.

Ei voi vittu olla totta.

Ovelle ilmestyy valkoinen ankka joka vaakkuu hieman vihaisen oloisesti.

– ”Katsohan sinäkin Alfred. Saastamoinen tuli pullakahville niinkuin lupasi”

Voi vitun Rekikuja.

2total visits,2visits today