29 – Laksatiivi ja Pervitiini

Hämmennys on täydellinen. Saaran, Mikon ja Markuksen silmät ovat suuret kuin pokemoneilla ihmetyksestä. Kieltämättä en tiedä oikeastaan itsekään miten reagoisin tähän kaikkeen.

Oletan tämän toisen nahkapuvussa seisovan, isokokoisemman hahmon olevan Johannes. Pienet kaupparatsun viikset vain näkyvät tästä pienestä vetoketjusta suun edessä. Toisaalta olen elämäni aikana törmännyt viiksekkäisiin amazoni-naisiin, näitä muistoja tosin olen yrittänyt pyyhkiä mielestäni jo montakymmentä vuotta.

Nuoruuden sekavalla käytöksellä ja nuoren pojan kiimalla olen itselleni perustellut noita anteeksiantamattomia seksikumppaneita. Välillä partneriksi kelpasi saksalaiselta kuulantyöntäjältä näyttävä hormonihirmu, jonka hikikin oli vahvempaa kuin keskiolut.
Välillä taas tuli siemennettyä maatalon ehtoisaa emäntää, hänen miehensä ollessa pellolla siementämässä toisenlaista vakoa. Halut yleensä voittivat järjen.

Tämä kokovartalo-kondomiin sonnustautunut hahmo nappaisee hupun päästä ja sieltähän paljastuukin tutulta näyttävät kasvot. Vihannes perkele!
Hän innostuu todenteolla näkemisestämme ja kutsuu ystävällisesti koko joukon sisälle. Huomaan hänen läpsäisevän Saaraa persposkille ottaessamme kenkiä pois.

”Jumalauta että sä olisit myyntitykki” – Johannes väläyttää samalla mittaillen Saaran vartaloa päästä varpaisiin.

Saara toteaa olevansa joskus tehnyt myyntityötä pari viikkoa ja sai siitä aivan tarpeekseen. -”Ei, ei, ei, ei” – Johannes pyörittelee päätänsä, samalla osoittaen olohuonetta. – ”Tarkoitan oikeata myyntiä!” – Hän osoittaa tätä hämärää huonetta.

Voi vittu.

Mitä näemmekään? Jumalauta herra Johannes on muuttanut olohuoneensa kokonaiseksi pornostudioksi! Tai oikeastaan voikohan tässä huoneessa tapahtuvaa aktiviteetta edes kutsua pornoksi. Silmään pistää ensimmäisenä iskuporakone jonka terä on korvattu noin 30 senttisellä dildolla. On oksennusämpäriä, pumpattavaa lammasta, raippoja, hevosen satuloita, auton akkuja sekä katosta roikkuvia ongenkoukkuja. Täällä harrastetaan oman ruumiin väärinkäyttöä ja isosti.

Mikko lähtee innoissaan tutkimaan näitä erilaisia instrumentteja mutta Markusta ei yllättävästi näytä nämä jutut kiinnostavan ollenkaan.
Hän nimittäin istuu tämän ankan kanssa eteisen lattialla ja yrittää kommunikoida otuksen kanssa.

– ”Olit todella hyvä näyttelijä siinä Alfred J Kwakissa! Katsoin joka jakson aina ja salaa toivoin että olisit minun lemmikkini. Jäitkö eläkkeelle näyttelijän uran jälkeen?”

Johannes tämän nähdessään ohjaa meidät kohti keittiötä ja samalla hiljaisella äänellä utelee että onko tällä meidän seurueen yhdellä sankarilla kaikki hyvin?
Mikko istahtaa keittiönpöydän ääreen ja tokaisee Markuksen aina olleen tuollainen, tosin viimeaikoina on alkanut tämä mielenrikkaus vain pahenemaan.

Vihannes läväyttää suodatinpusseja etsiessään llääkekaappinsa auki ja kysyy että pitäisikö asialle tehdä jotain. Jumalauta mikä pataljoona purkkeja ja rohtoja kaapissa oleileekaan. Nopealla vilkaisulla lähemmäs satakunta erilaista purnukkaa.
Mikon silmät kirkastuvat kuin pikkupojalla irtokarkki-hyllyllä ja innostuneena kysyy että olisiko kaapissa sattumoisin jotain piristävää. Olo on aika vetämätön kuulemma.

Johannes hetken etsimisen jälkeen lyö epämääräisen jauhopussin pöytään ja kysyy:

– ”Olettekos kuulleet maagisesta aineesta nimeltä Pervitiini?”

-”Se on Saksassa ennen toista maailmansotaa kehitetty piriste, jolla kaukopartio-miehet jaksoivat painaa pari viikkoa putkeen. On ollut noin 60v sitten hiihtäjien keskuudessa erittäin suosittu suoritusta parantava valmiste”

”Siis saatana mikä kävelevä tietopankki tämä mies on!” – Mikko riemuitsee.

Johannes jatkaa vielä tätä kiehtovaa infoa:
– ”Vuonna -48 talviolympialaisissa eräs suomalainen hiihtäjä oli tempaissut kesken kisan suksensa metsään ja ilmoittanut valmennukselle että ei perkele suksi luista.
Hetki tästä eteenpäin, huoltojoukoista oli tuotu hänelle pervitiiniä, lyöty jauhot suuhun ja tämän tapahtuman jälkeen, mies oli hakenut suksensa ja hiihtänyt olympia-pronssia”

Jopa Saara innostuu tästä tarinasta ja ilmoittaa halunsa itsekin testata kyseistä tavaraa.
Samaan hengenvetoon hän vielä ihmeissään utelee varovaisesti, että eikös Saastamoisen tarinan mukaan Johanneksen pitäisi olla mykkä.

– ”Totta tosiaan perkele! Kerrohan näille veijareille se legendaarinen tarina!”

Johannes sytyttää savukkeen pöydän ääressä ja aloitaa tarinansa:

– ”Vuonna -93 tapasin erään pirun nätin naisen Valkeakosken työväen musiikkitapahtumassa. Hän oli yksinäisen näköinen ja päätin muutaman rohkaisuryypyn jälkeen lähestyä tätä daamia. En tietysti perkele osannut muuta kuin mumista, joten nappasin kynän käteen ja kirjoitin servettiin hänen olevan hyvin kaunis nainen. Keräsin rohkeuteni ja kävin viemässä kyseisen viestin hänelle. Hänhän oli kännissä kuin lakkiapina ja yritti puhua pälpättää mulle niitä näitä. Se jopa hermostu kun luuli että koko mykkä-juttu oli vaan pelimiehen taktiikka.

Pienten kommunikaatio-ongelmien jälkeen saatiin homma pelaamaan ja päädyttiin jopa ihan sänkyyn saakka tuona samaisena iltana.
Perkele että se oli taitava nainen vällyjen välissä.
Ilmeisesti se oli ihan miesjahtiin lähtenytkin kun sen kesämekon alla oli sukkanauhat ja kaikki herkut. Tulee vieläkin ihan kuola suuhun, kun muistelen kuinka tämä naaras pomppi nahkakeppini päällä kuin palokärki lyhtypylväässä.

Siitä alkoikin muutaman vuoden parisuhde ja muutettiinkin saman katon alle.
Lapsia ei ollut tarkoitus hommata missään vaiheessa vaikka monia kertoja pärskäytinkin hänet täyteen proteiinipirtelöä. Jos toinen ratsastaa kiimoissaan päällä niin milläs siinä perkele ilmoitat toiselle että kohta poksahtaa kun ei sanoja tule suusta. Yritin kyllä taputella kädellä kylkiin ja reisiin varoitusmerkkejä tulevasta laukauksesta mutta hän luuli niiden liittyvän meneillään olevaan aktiin.

Kovaa alkoholinkäyttöä oli molemmin puolin mutta tällä naisella se alkoi vaan pikkuhiljaa luisua käsistä. Hauskaa oli pitkän aikaa mutta 7.5.1995 oli se viimeinen ilta.
Kaikki nyt muistaa kyseisen päivän kuin eilisen. Nevö föget vai miten se meni.

Telkkarista tuli tuo legendaarinen jääkiekon loppuottelu suomen ja ruotsin välillä.
Muija alko olemaan jo aamupäivällä kovassa humalassa mutta itse osasin varovasti tissutella tulevaa matsia varten. Yksikään hetki ei saisi jäädä tästä pelistä väliin.

Matsi alkoi ja samalla alkoi myös riita kaukosäätimestä. Hän halusi katsella jotain perkeleen hömppäohjelmaa. Hän alkoi mäkättää ja nillittää että televisio on muka hänen omaisuuttaan. Sitten sain ajatuksen ja päätin tehdä pienen käytännönpilan.

Hänen mennessään vessaistunnolle hain lääkekaapista ummetukseen tarkotettua laksatiivia ja sekoitin sitä reilulla kädellä hänen drinkkiinsä, joka komeili olohuoneen pöydällä. Kohta saa dooris paskoa ja lujaa, naureskelin mielessäni.
Mä oon aina ollut ihan mielenvikainen penkkiurheilun seuraaja ja tätä päivää ei saanut pilata mikään.

Hetki vierähti ja daamin maha alkoi pörisemään kuin astianpesukone.
Hän oli juuri keittiössä polttamassa tupakkia kun ensimmäinen massahyökkäys iski.
Vaikka hän päissään olikin, se meni perkele jotenkin huomaamaan että unohdin laksatiivipaketin pöydälle. Keittiöstä kuului sellaista mälinää ja vitun-huutoa ettei ole ennen kuulunutkaan. Sitten hän teki ratkaisun.

Lahkeesta paskaa valuen hän tuli keittiöstä sakset kädessä meikäläistä kohti ja huusi ”SAATANAN MULUKKU!”
Mutta ei, hän ei katkaissut minun elämääni vaan saatana television virtajohdon.
Ivallisesti naureskellen hän lähti tyytyväisenä tyhjentämään suoltansa vessaan.

Olisin todennäköisesti mielummin katsellut matsia sakset rintakehässä kuin että en olisi nähnyt ottelua ollenkaan. Saatana Jutilan maalikin jäi näkemättä.
Humalassa ihminen tuohtuu helposti ja päätin naulata suhteen pakettiin siihen hetkeen. Nimittäin olin kova poika nikkaroimaan ja talossa olikin juuri sopivasti lautoja ja nauloja. Päätin tehdä naisen vessaistunnosta hieman pitkäaikaisemman ja naulasin vessan oven kiinni neljällä miehekkään kokoisella laudalla.

Samassa rytäkässä muuten loppui tämän herran mykkäkoulukin.
Viimeisen naulan kiinni lyödessä kuin apteekin hyllyltä, suustani kuului lause:
”Hauskaa paskatuokiota saatana”
Nappasin nahkatakin ja lompakon mukaani ja poistuin viimeisen kerran asunnosta.
Tämän hetken jälkeen en ole kyseistä naista enää nähnytkään, enkä tiedä miten istunto loppujenlopuksi päättyi.

Kuin kohtalon riivaamana, saapuessani läheiseen juottolaan turruttaamaan päätäni,
itse herra Saastamoinen notkuikin tiskin päässä katselemassa kyseistä ottelua!
Voitte arvata että hämmennys oli suuri ja se ilta jatkui muuten aamuun saakka.
Oli niin paljon muisteltavaa ja tarinoita kerrottavana.”

Johannes saa tämän legendaarisen tarinansa päätökseen ja Markus päättää keskeyttää meidän kahvituokion astellessaan keittiöön tämä valkoinen ankka sylissään.

”Voidaanko me ottaa tämä Alfred mukaan sinne Sääksmäelle?” – hän tiedustelee.

”Perkele oletteko te maaseudulle lähdössä?!” – Vihannes hämmästyy.

Totean tämän olevan meidän matka-suunnitelmana. Pitäisi nimittäin käydä vanhempien haudalla ja samalla morjestamassa tuttuja 5-Numero nimisessä rantaravintolassa.

”No sehän sattui! Nimittäin meidän pitäisi kuvata tuon Orjan kanssa sellainen pornopätkä maaseudulla ja mieluiten ladossa!” – Johannes valaisee

Saara pyöräyttää silmiään ja kysyen ihmettelee: – ”Orja?”

Johannes kertoo että he pyörittävät isoja rahoja, tällä pääosin heidän olohuoneessa tapahtuvalla bisneksellä. Ette edes uskoisi kuinka isoja rahasummia japanilaiset pervertikot ovat valmiita maksamaan, että näkevät esimerkiksi kun palava kynttilä työnnetään anaaliin. He fantasioivat ja me toteutamme ne.
Videoilla minä olen Kenraali ja tämä nimeltämainitsematon henkilö on Orja.

Huokaisen syvään ja mietiskelen päässäni, että enpä olisi aamulla dildot käsissä herätessäni voinut kuvitellakaan kuinka helvetin kummalliseksi tämä päivä vielä muuttuukaan.

Kaikenlisäksi tuo perkeleen ankkakin nähtävästi osaa lukea ajatuksia, sillä se vaakkuu heti ajatukseni perään.

3total visits,3visits today