30 – Lihaterapia

Johannes ilmoittaa jopa hieman vaativalla äänensävyllä tilaavansa koko porukalle tilataksin. Emme pidä ajatusta ollenkaan huonona sillä humalatila alkaa olemaan kohtalaisen voimakas itsekullakin. Mikon elimistössä virtaa vanhan-liiton vitamiini, tuo kunnon pervitiini ja Markusta en päästäisi rattiin isostakaan summasta.

Markuksen silmäkulmat alkavat kostumaan kun Vihannes ilmoittaa taksin tilattuaan että autoon ei kuulemma eläimiä saa ottaa, ainakaan ankkaa.
Uutinen saa hänet lähestulkoon pois tolaltaan ja kuin maahinen, hän nappaa Alfredin takaisin syliinsä ja juoksee tämän ankan kanssa vessaan, oven perässään lukiten.

Menen mielenkiinnosta kuuntelemaan oven taakse, jos vaikka selviäisi mitä vessassa tapahtuu. Kuulen vain niiskutusta ja lauseen;
– ”Älä huoli, me näemme vielä. Koita olla kunnon poika, äläkä ota kuuleviin korviisi jos joku sinua pilkkaa. Sinä olet itsenäinen ja ihana eläin, muista se!”

Vessasta tullessaan Saaran sympatia iskee niiskuttavaa Markusta kohtaan ja hän hyökkääkin samantien halaamaan ja rauhottelemaan tätä.

Taas käy mielessä ajatus että alan kyllä olemaan aivan liian perkeleen vanha tälläiseen sekoiluun. Oma nuoruus oli todella villi mutta tämä nyt on oikeasti aivan mielenvikaista touhua.

Orjalla on nähtävästi muitakin taitoja kuin erilaisten esineiden tunkeminen itseensä, nimittäin aivan kuin hän olisi lukenut äskeisen ajatuksen päästäni ja lyö käteeni avaamattoman jaloviina-pullon. Kiitän tästä vieraanvaraisuudesta ja samalla heitän ilmaan kysymyksen että meinaako tämä parivaljakko oikeasti yrittää päästä taksiin ja ihmisten ilmoille noissa lateksi-asuissa?

Johannes alkaa kikattamaan kuin housuunsa pissannut pikkutyttö ja toteaa todella homoeroottisella äänellä että hullunako heitä pidän.

Vastaan suoraan kysymykseen suoralla vastauksella.
Pidän.

Luojan kiitos nämä veijarit alkavat muistuttaa jo hieman tavallisia tallaajia nopean vaatteiden vaihdon jälkeen. Ei tarvitse ihan niin paljon hävetä vaikka tämä ryhmä muistuttaa jonkinlaista likaista tusinaa. Vielä ennen asunnosta ulostautumista he pakkaavat muutaman kameran ja muita oheistarvikkeita mukaan, ilmeisesti heidän idyllistä maalais-pornopätkää varten.
Kuulemma Johannes meinasi unohtaa melkein myös matkaeväät. Tässäkään määrässä ei nähtävästi pihistellä, nimittäin hän tuo vaatehuoneestaan sinisen ikea-kassin joka on täynnä viinapulloja. Täysiä sellaisia.

Siis vittu. Matkaa Valkeakoskelta Sääksmäelle on noin kymmenen kilometriä ja tällä juomamäärällä juottaisi pienen kylän kaatokänniin. Neljästi.

Viimein pääsemme ulos tästä jo hieman ahdistavaksi käyneestä yksityisasunnosta. Aikuisviihde on aina ollut lähellä sydäntä mutta raja tulee joskus vastaan. Ehdin juuri ja juuri savukkeen sytyttää kun Rekikujan pihaan kaartaakin tilaamamme tilataksi.

Kuskin nähtyäni totean masentuneella äänellä – ”Voi vittu”.
Millä helvetin tuurilla, kaikista valkeakosken alueen takseista juuri meidän köörille osuu maahanmuuttajan näköinen kaveri. Emme ole tunteneet Saaran, Markuksen tai Mikon kanssa vuorokauttakaan, enkä tiedä minkälaisia rasisteja nämä ovatkaan.

Itselläni ei ole koskaan ollut mitään maahanmuuttajia vastaan. Päinvastoin, hattua nostan näille tyypeille jotka pakenevat suoraan sanottuna helvetistä turvaan tänne ja tekevät töitä leipänsä eteen. Harva sitä tulee usein edes miettineeksi että me suomalaiset taidamme niitä laiskoja olla, jotka istuu kotona perse homeessa sossun rahoilla. Heti jos toinen kaveri onkin hieman erivärinen kuin me suomalaiset, possun väriä muistuttavat satiaiset, niin heti luodaan ennakkoluuloja vaikka ei tiedetä toisesta vittuakaan.

Yllätykseksi tästä meidän seurueesta yksikään jäsen ei ainakaan tunnu olevan maahanmuuttovastainen. Taksimatka Sääksmäelle kuluu enemmän kuin rattoisasti, taksikuskin juttuja kuunnellen ja jaloviina-naukkuja siemaillen.
Tämä meidän hovikuski kertoo nimensä olevan Ahmed ja vaikuttaa todella rennolta tyypiltä.

Vereni alkaa kiehumaan samantien kun tämä Ahmed kertoo saamastaan kohtelusta, huutelusta ja nimittelystä. Iso kunnioitus kyllä tälle hepulle kun uskaltaa tehdä työtä josta tykkää, välittämättä näistä suomalaisista, elämänkoulun käyneistä ”arjalanpiirakoista”.

Eteen avautuva peltomaisema ja kirkon kellotapuli kertovat meidän saapuneen idyllisen ja rakkaan Sääksmäen valtakuntaan. Johannes ilmoittaa että Ahmed voi jättää meidät kirkon pihassa sijaitsevalle parkkipaikalle. Käymme kaikki vuorotellen halaamassa Ahmedia ja toivottamassa tälle voimia tuleviin työvuoroihin.
Oli ilo nähdä noin positiivinen kaveri. Oli ilo myös nähdä fiksu ihminen pitkästä aikaa.
Vuorokausi on ollut pitkä ja ihmisten haukottelusta huomaa että se alkaa vaatimaan veroja.

Päätän kysyä että entäpäs jos halukkaat haluaisivat ottaa pienet välikuolemat tässä viereisellä nurmikolla sillä välin kun käyn hautausmaakierroksella.
Tämä mystinen Orja avaa suunsa ensimmäistä kertaa koko aamupäivän aikana ja kysyy että miksi emme menisi ottamaan välikuolemat tuohon viereiseen, valkoiseen suureen Kelhi-rakennukseen. Hänelle kuulemma jäi vahingossa taskuun tämän rakennuksen pääoven avain kun oli edellisessä kuussa siellä jossain ompelukerhossa.

Katsomme häntä kuin alastonta paavia hänen kertoessaan tämän. Väsymyksen tasosta kertoo myös se että kukaan meistä ei lähde edes utelemaan tästä vitun ompelukerhosta mitään, vaan keskitymme vastaukseen että hänellä on se avain.

(Googlettakaa nimi Kelhi, niin tiedätte minkälaisesta rakennuksesta puhun)

Ovien avauduttua eteemme aukenee suuri sali ja viehättävä hirsien tuoksu leijailee nenääni. -”Perkele että on mahtava olla maaseudulla!” – totean itsekseni ja nappaan ikean kassista yhden pullon omaan käyttööni. Porukkamme levittäytyy pitkin tämän rakennuksen sisätiloja. Mikko tosin lähti juoksemaan pihaa ympäri, pervitiini taitaa vieläkin vaikuttaa aika hurjasti.
Orja ja Johannes jäävät ulkoterassille polttamaan savukkeita ja Markus on nähtävästi jo pötköttämässä seinänvieressä lähes sikiöasennossa.

Rankka päivä tälle oman elämänsä sankarille, ensin se sirkus-juttu ja nyt tämä ankka-episodi. Kun ihan tarkasti kuuntelen, Markuksen itkun tihrustamisen seasta kuuluu myös Alfred J Kwakin tunnusmusiikin hyräilyä.. ”Minä lennän polskin ja uuin…..”

Itse päätän mennä yläparvelle pyhään hiljaisuuteen pulloni kanssa.
Selkäsärky alkaa olemaan jo aika julmettu, eikä unilääkkeetkään sattuneet mukaan.
Perkele tässä mitään unta saa. Heitän jalat pöydälle, korkkaan pullon ja alan kelailla päivän tapahtumia, hitaasti kovaa humalaa hakien.

Juuri kun naureskelen itsekseni aamuista herätystä, takaa kuuluu hento tytön ääni
– ”Etkö sinäkään saa vai nukuttua?”

Tämä upea Saara on upea näky kun hän hennoin askelin kävelee viereeni, samalla tuoden ihanan hajuveden tuoksun tullessaan. Vastaan kieltävästi hänen kysymykseen ja kerron että en ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan ilman lääkkeitä.
Hän luo suloisen koiranpentu-ilmeen ja hieman koskettaa kädellään partaani.

Saara kertoo että päivän autossa istuminen on saanut hänen lihaksensa jumiin ja kysyy, voisinko hieman hieroa hänen hartioitaan. En epäröi hetkeäkään vaan vastaan myöntävästi leveä hymy kasvoillani. Saara ei jätä tätä hymyä huomiomatta vaan hymyilee takaisin samalla hieman huultaan purren.

Hän asettuu haarojeni väliin istumaan, selkä minuun päin ja laskee paitaansa hieman että hänen sileä yläselkänsä tulee esiin. Housuissani tapahtuu ensimmäinen sykähdys kun kosketan karheilla sormenpäillä hänen ihoaan.
Alan hellästi painelemaan hänen yläselän lihaksiaan, samalla välillä hieman kiusoitellen kylmänväreitä niskasta alasekään. Hän huokaisee kiimaisesti.

Housuissani sykähtää toisen kerran, voimakkaammin.

Saara sanoo hiljaisella äänellä että nämä taitavat olla vähän tiellä ja samalla hän riisuu koko paitansa pois. Eikä siinä vielä kaikki, hän napsauttaa myös selkäpuolelta rintaliivien hakaset auki.

Tilanne housuissani on kriittinen.

Jatkan hieromista ja alan jo hieman tarkoituksellakin siirtyä käsilläni kohti hänen kylkiään ja vatsan aluetta. Hän huokaisee ja kuiskaa hiljaa että -”hieman ylemmäs”
Teen tämän hänen pyynnöstään ja pian käsissäni onkin nämä täydellisen kokoiset rinnat. Saaran selkä menee jo hieman kaarelle tämän tuntiessaan. Niin ihanan tuntuiset nuoren tytön rinnat, välillä myös hellästi kiusoitellen puristan hänen nännejään.

Juhlakunto on saavutettu housuissa. En edes muista koska olisin näin kovan erektion viimeksi saanut. Ja yhtäkkiä Saara kääntyy kasvot minuun päin ja näkökenttääni ilmestyy tämä täydellisyyttä hipova vartalo. Olen sanaton.

Saara kysyy vienolla äänellä että onko hän mielestäni kaunis?
Vastaan että en voi edes sanoinkuvailla kuinka kaunis.

Hän painaa rintansa minua vasten, pistää huulet kiinni korvaani ja lausuu taikasanat:
-”Mä en ole koskaan ennen ollut vanhemman miehen kanssa”

Vastaan hermostuneesti ja vapisevalla äänellä että onko hän varma tästä?

Vastaus on mykistävä.

– ”Saanko mä kutsua sua isiksi?”

En ehdi edes reagoimaan tähän kun hän iskee suloiset huulet huuliini kiinni ja pyöräyttää kieltä suussani kiimaisesti. Tämä tyttö ei aikaile.
Pikaisen suudelman jälkeen hän polvistuu eteeni ja alkaa availemaan farkkujeni nappeja. Hän huomaa jo housujen pullotuksesta että olen vähintään yhtä kiimainen kuin hänkin. Hän hymyilee ja on innoissaan kun saa housuni laskettua alas.

Tämän jälkeen kuuluu Saaran suusta sanat, jotka jokaikinen miespuolinen henkilö haluaisi kuulla edes kerran elämässään:

– ”Herranjestas että sä olet iso!”

Hän liikuttaa makkaraa kädessään muutaman kerran edestakaisin ja haukkaa koko paketin suuhun. Patukka ei meinaa edes kunnolla mahtua tämän tytön siroon suuhun mutta se ei näytä ainakaan lamaannuttaman kiimaa. Hän nuolee, imee ja lutkuttaa tätä pötköä kuin vihainen pöllö.

On pakko alkaa miettimään Hitlerin tekoja tai suomen pääministeriä, etten laukea missään nimessä tähän paikkaan. Nyt pitää pystyä pidättelemään laukeamista vaikka väkivoimin.

Tämä tyttö on kuin kone, sanonta nälkä kasvaa syödessä – sopisi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Saara on jo ujuttanut toisen kätensä housujensa sisälle lisäämään tätä tunnelmaa. Ilmeisesti hän on valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen koska taas saan kuulla maagisia ja irstaita sanoja tämän syntisen tytön suusta:

– ”Saisiko isin pikku tyttö tulla syliin istumaan?”

Nämä sanat tuntuisivat irstailta ja jopa sopimattomilta jos kyseessä ei olisi tämänlainen hetki. Kiimassa tuntuu olevan kuin eri ihminen, täysin pidättelemätön peto, luolamies ja hirviö.

Saara laskee housunsa ja edessäni on erittäin kaunis, tarkasti ajeltu hunajapesä.
Olen lähtenyt tähän roolileikkiin jo mukaan, joten annan itsekin kiiman ottaa vallan sanoistani. Otan makkarani käteen ja käsken Saaraa kääntymään ympäri, jotta näkisin hänen täydellisen pepun. Jopa luoditkin kimpoilisivat pois tästä terhakkaasta ja kiinteästä, pienestä pepusta.

Hän jälleen puree huultaan lähestyessään. Muutama nopea suudelma ja hän asettuu kyykkyyn päälleni. – ”Muista olla sitten hellä” – kuulen Saaran suusta.

Pidän herkkutattiani paikallaan kun Saara asettuu istumaan tämän suonikkaan ja pian räjähdyspisteessä olevan pötkön päälle.
Hitaasti ja varovaisesti hän painautuu alaspäin ja pian tunnen tämän jumalaisen hunajakolon tiukkuuden. Meinaan poksahtaa jo heti ensimmäisestä liikahduksesta. Hän huokaisee sitä voimakkaammin, mitä syvemmälle hänen sisälleen painaudun.

Hän alkaa kokoajan kiihdyttämään enemmän ja enemmän tahtiaan.
En ole ollut kuin hetken aikaa hänen sisällään ja tämä akti on jo nyt voittanut kaikki elämäni panot.

Saara pomppii ja voihkii yhtä voimakkaammin. Nuolen hänen vartaloaan samalla kun hän kairaa tätä iäkkään miehen patukkaa. Nappaan välillä hänen täydellisen rintansa suuhuni ja huomaan kuinka arat nämä ruusut ovat kiiman ansiosta.

Edes hitlerin miettiminen ei enää auta, kalu sykähtelee jo sillä tavalla että räjähdän aivan juuri. En halua tehdä yllätystä ja päätän olla herrasmies kertomalla Saaralle että tulen ihan juuri. Miksi en enää ylläty tämän kiimaisen naispedon sanoista?

– ”haluaisiko isi tulla sisään?”

Tämä maaginen lause ja pärskäytän samantien valehtelematta puoli kahvikupillista pirtelöä Saaran sisään. Tämä ryöppy ja lämpöinen erite aiheuttaa myös Saaralle taivaallisen orgasmin, sillä hänen vartalonsa tärisee kuin sähköiskun saanut. Istumme sylikkäin ja suutelemme toisiamme rauhallisen kiihkeästi, välillä hieman toisen huulta purren. Halailemme ja annamme sydämenlyöntien sekä kropan sykkeen tasaantua.

Hymyilen kuin pikkupoika ja mietiskelen mielessäni ettei tämä päivä niin paska ollutkaan. Eläköön Sääksmäki ja eläköön lihaterapia!

7total visits,7visits today