04 – Anneli Ulvilasta

Hirveältä kuulostava karaoken hoilottaminen tuo minut taas tähän hetkeen.
Huomaan istuvani lähikuppilassa ja tätä päätä vihlovaa laulua on esittämässä pyöreähkö, flanellipaitainen, tukkansa sivulle sliipannut hikinen mies.
Kuinka joku voikaan raiskata suomalaista iskelmää näin brutaalilla tavalla?

”16euroa” – kuulen selkäni takaa samanaikaisesti.
Baarijakkaralla kääntyessäni, huomaan edessäni baaritiskillä olevan kaksi isoa tuopillista lonkeroa. Maksan ostokset mukisematta, vaikka en olekaan tehnyt tätä ostopäätöstä täysjärkisenä.
Mieleeni muistuu aamuinen kioskilla käynti. Harmikseni huomaan ettei lompakossani ole jälkeäkään keno-lappusista, joita olin menossa tekemään. Lompakon setelipuolen on vallannut järjetön kasa kuitteja – kaikki tästä samaisesta kuppilasta.
Tutkailen näitä saadakseni jonkinlaista johtolankaa, ja hahaa! Voi saatana..
Ensimmäinen kuitti on lyöty koneesta ulos klo 15:16. Varovasti katson baarin seinäkelloa, ja huomaan sen olevan 23:30.
Yksi päivä taas on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Eipä päivä tästä ainakaan enää huonommaksi voi muuttua – tokaisen itsekseni ja otan tästä jääkylmästä lonkerosta raikkaan huikan kitusiini. Huomaan taas kerran olevani jo aika vahvassa humalassa.
Kuulen käheältä, viskin polttamalta kuulostavan lausahduksen:
”Huhhuh, taisi tulla tuota kusta päästä asti” – ja tunnen pienen räsähdyksen viereiseltä baarijakkaralta.

Viereeni istahtaa noin viisikymppinen, paljastavan kaula-aukon omistava, tummahiuksinen, vahvasti meikattu nainen. Hän käy tämän toisen maksamani lonkeron kimppuun kuin raivotautinen ja kulauttaa muutamalla nielaisulla lähes puoli tuoppia tyhjäksi.
Hän kiittää ja sanoo minua ”muruseksi”

Yritän äkkiä kaivaa päästäni muistoja tämän päivän blackoutin ajalta.

Kuka perkele tämä ronskia kieltä käyttävä, sikamaisesti käyttäytyvä nainen on? Hänen vahva hajuveden tuoksukaan ei saa minua muistamaan mitään.
Ulkonäöltään tämä daami kyllä viehättää minua, olen aina ollut kallellaan hieman vanhempiin naisiin. Kuten aamuiseen huumeseulan valvojaankin.

Pääni lyö tyhjää vieläkin. Yhtään naisen nimeä ei tule mieleeni. Huomaan hänen liikuttavan kätensä reidelleni. Olemme siis todennäköisesti olleet samassa seurassa jo tovin.
Tai sitten tämä puuma on vain kovassa puutteessa, nopea liikkeissään ja valitsee uhrinsa nopeasti ilman minkäänlaisia epäilyksiä.

En halua vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta kuppila-apinalta ja kysyä naiselta hänen nimeään monien tuntien kestäneiden keskusteluiden jälkeen.
Kerron tälle Dorikselle tekeväni taikatempun ja siihen tarvitsen hänen ajo -tai kelakorttia. Hän innostuu ideasta ja ojentaa minulle käsilaukusta ajokorttinsa.

Olen tehnyt tämän salajuonen ennenkin ja todennut sen toimivaksi.
Vilkaisen nopeasti korttia saadakseni selville hänen nimensä.

Saan melkein paskahalvauksen, kun kortissa lukee hänen nimensä ja paikkakunta, jossa ajokortti on myönnetty.
Voi jumalavita, Anneli Ulvilasta! Sukunimi tosin ei vastaa usein uutisissa nähtävää nimeä, mutta tämä yhteensattuma huvittaa silti kovasti.

Hän huomaa minun naurukohtauksen ja toteaa koppavasti tuolla viskiäänellänsä ”Eiköhän näitä vitsejä jauhettu jo alkuillasta tarpeeksi” – kulauttaen loputkin lonkeroisesta tuopista kurkkuunsa.

Hän tarraa minua kovakouraisesti housujen läpi palleista ja kysyy vaativalla äänensävyllä, että onko minulla viinaa kotona. Nyökkään, ja ennenkuin hoksottimeni edes tajuavat mitään, huomaan hänen raahaavan jo minua toisesta kädestä kohti tämän kuppilan ulko-ovea.

Lähentely lisääntyy taksimatkallamme. Hän on jo päässyt sepaluksestani sisään ja kuin hiiri juustopalaa hän hamuaa tätä minun lemmenkeppiäni, joka tulee tyydyttämään hänet seuraavan yön ajan. Minulla ei ole edes mahdollisuutta puuttua tilanteeseen.

Kuulemieni juttujen perusteella useat miehet joutuvat viinahuuruissa viikonloppuisin partnereillensa toteamaan lauseen: ”Mikä nyt avuksi, pienimies muuttunut on katkaravuksi”.
Itse totesin tämän ongelman jo nuorena pojankloppina ja toisin kuin muut ystäväni, en tilannut sinisiä pillereitä netistä, vaan marssin suoraan yksityiselle lääkärille. Kerroin suoraan että pitäisi saada vipinää vällyjen väliin. 10 minuutin kuluttua minulla olikin jo resepti näihin maagisiin pavunvarren kasvattajiin!

Pidän aina muutaman hätävarana ulkona liikkuessani, sillä eihän koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Tällä taksimatkalla heitän pillerin jo huiviin hyvissä ajoin, koska tiedän että ilman pientä apua ei tätä yötä pärjätä. Ei minun humalatilani takia, vaan sen, että tämä vieressä istuva Anneli pieree kuin laksatiivia imenyt porsas.

Saavumme asunnolleni. Hän tokaisee röyhtäisten että ”siisti kämppä” ja lähteekin jo koluamaan viinanhimossa kaappejani. Oluttölkeistä rakentamani pyramidikin on vielä pystyssä ja pannu täynnä kylmää kahvia. Onneksi kokonaisia päiviä harvemmin hukkaan näissä blackouteissani.
Asunto on samassa kunnossa kuin aamulla lattialta herätessäni.

Ulvilan Doris on jo nähtävästi löytänyt hätäpulloni pakkasesta, sillä hän utelee jo lantrinkia tälle leijonapullolle. Sitä ei ole.

Tämä uhkean rintavarustuksen omistava, kypsä ja irstas nainen on jo riisunut ylävartalonsa puolipaljaaksi saapuessaan viinapullo suussaan olohuoneeseen – enää vain mustat, nopeasti katsottuna e-kupin rintaliivit peittävät hänen suuret rintansa.

Istun kuin pikkupoika jälki-istunnossa sohvalla katsoen tätä rohkeaa ja kokenutta naista. Havahdun hänen ärhäkkään komentoonsa – ”soita kotiteollisuutta”.

Nöyrästi käyn laittamassa hänen toivomaansa musiikkia soimaan ja palaan sohvalle.
Huomaan taianomaisen erektiopillerin vaikutuksen tehon, kun nainen kietoo jalkansa kuin mustekalan lonkerot ympärilleni. Komentava ja käheä ääni käskee minun riisumaan hänen housunsa. Olen jo lähtenyt tähän leikkiin mukaan, joten menneet pierut ja röyhtäisyt ovat tässä hetkessä vain pieni hatara muisto.

Nyt saadaan naista, joten eiköhän anneta tälle himokkaalle naiselle elämänsä yö.

Saan nämä housut riisuttua vaivoin, sillä humalainen koordinaatio ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Näen naisen silmien palavan kiimasta. Alan nousta kielelläni kohti hänen haaraväliään, hieman kiusoitellen. Rakastan antaa kielikylpyjä naisille, joten tiedän että kohta laitetaan tämä likainen narttu huutamaan.
En huomaa kohoumaa näissä valkoisissa tiukoissa pikkuhousuissa, joten on todella kiihottavaa että näinkin kypsä nainen pitää puskansa trimmattuna.

Mutta asia minkä huomaan on kusenpolttama keltainen väri hänen pikkuhousuissaan.
Pieni pistävä katku tulee nenääni. Se on hien ja juustonaksun hajuyhdistelmä.

”Koskakohan tämä Anneli on viimeksi käynyt peseytymässä tai kuinkakohan monta työmiestä on käynyt tyhjentämässä säkkinsä tämän naisen sisälle viimeisien päivien aikana”?

Onneksi kovassa humalassa makuaisti katoaa lähes kokonaan ja pystyn pitämään kuvottavat ajatukseni kurissa. Annan vain mennä. Hetken lutkuttamisen jälkeen aloitamme täyden penetraation, se tuntuu hyvältä. Itseasiassa saatanan hyvältä.

Kotiteollisuuden Mahtisanojen soidessa

Pumppaan tätä naista, aivan kuin mäntä hakkaisi sylinteriä.

Otan nartun takaapäin kuin sihteerin kopiokonetta vasten.

Hän huutaa voimakkaasti, se antaa enemmän puhtia työtehtävääni.

Hänen upeat rintansa läpsähtävät vartaloon, kuin kärpäslätkä kesällä seinään.

Läpsin hänen ihanan täyteläistä persettä, kuin possun naamaa.

Meidän molempien vartalot ovat kuin öjyllä valeltuja. Molemmat pistävät tänään parastaan. Vaihdamme asentoja kuin paristoja kaukosäätimeen.
Seksi on täydellistä.
Aktimme on kestänyt jo melkein kaksi tuntia.
Viagralla on tämäkin hyvä puoli, että voit laukeamatta jaksaa tunteja putkeen.

Kuulen jonkin lauseen hänen läähätyksen ja huutamisen seassa. En saa selvää.
Jatkan työstämistäni. Pian kuulen taas jotain.

Hiljennän  vauhtia, jotta kuulen mitä tämä hiellä öljytty nainen yrittää sanoa minulle.
”Lujempaa, pane minua lujempaa!” – hän koventaa ääntänsä.
Taas kerran kuin tukioppilas, teen työtä käskettyä, ja kovennan vauhtia.

Sitten se tippuu.

Atomipommi.

Enkä tarkoita nyt tällä pommilla mitään hänen pöllönsilmästä tulevaa eritettä.
Tarkoitan pommia, joka on piilotettu hänen seuraavan lauseen sisältöön.

Ottaessani uudelleen häntä takaapäin, kuulen raivokkaan, katkonaisen huudon:
”pane minua… vajaaälyinen”
En ole varma ensimmäisellä kerralla, että kuuluiko tuo lause vain pääni sisällä.

Jatkan naulaamista.

Kunnes se kuuluu uudestaan, entistä lujemmalla äänellä:
”PANE MINUA SENKIN VAJAAÄLYINEN! PANE MINUA!”

On hetkiä elämässä, jolloin pitää miettiä asioita enemmän järjellä kuin kalulla.

Mielikuvani siitä, minkälaista saastaa tämä nainen on mahdollisesti elämässään tehnyt. Kuvitelmat hänen fetisseistään, henkisesti tasapainottomiin ja ehkä jopa jälkeenjääneisiin ihmisiin kohdistuvat fantasiat syövät mieltäni.
Minkälaiseksi objektiksi hän minut kuvittelee? Olenko vain yksi vihanneshyllystä anastettu ja liukastettu purjo hänen sisällään?

Ajattelen tämän tilanteen kuitenkin kalulla.
Nyt hoidan homman pakettiin.
Otan kaikki voimat käyttöön, survon tätä Ulvilan neitiä niin lujaa, että melkein pelkään polvilumpioiden napsahtavan pois paikaltaan.
Niin lujaa että naapurin maahanmuuttajaperheen arvoesineet tippuvat kirjahyllystä. Pulttaan tämän naisen tähän nyt ja tässä.

Nainen saa takuulla elämänsä kyydit. Hän tärisee aiheuttamistani orgasmeista.
Jos en väärin näe, niin muutama kyynel tipahtaa hänen silmäkulmaan.
Miehekäs ja eläimellinen tehtäväni on tehty.

Hän on sanaton. Käymme savukkeella kumpikaan sanomatta sanaakaan.
Hörppy viinapullosta saattaa hänet unimaailmaan makuuhuoneeseeni.

Tämän jälkeen annan itselleni palkinnon tietokoneen ruudulla tapahtuvasta virtuaalipornosta. Katson, kuinka maksullisessa webkamera-lähetyksessä, juuri täysi-ikään päässyt tyttö, tekee ruudulla kaiken mitä kirjoittamalla toivon.

Päiväni sekä tarpeeni ovat taputeltu.

Aamulla herään päänsärkyyn, kovuuteen ja lutkutuksen ääneen.
Tunnen kuinka Anneli hääräilee huuliensa kanssa peiton alla. Hän kurkistaa minuun tulipunaisilla, krapulaisen sillin silmillään ja kertoo että ”nyt on sinun palkintosi vuoro”.
Olen liian saastunut, väsynyt ja masentunut viimeyöstä enää edes miettimään EI-sanan käyttöä.

En tiedä kuinka pitkä hänen uhrilistansa on.
Mutta hän osaa hommansa kuin ammattilainen.
Pärskähdän hänen suurille rinnoilleen ja osaksi hänen suuhunsa.

Siistiydymme ja juomme aamukahvit lähes puhumatta.

Ennen lähtöään hän kaivaa lompakostaan kalliin näköisen sormuksen ja pistää sen vasempaan nimettömään. Näen lompakossa olevan myös kolme lapsen kuvaa.

Hyvästelemme halaamalla.
En ole nähnyt Ulvilan Annelia enää tuon jälkeen.

Taidan mennä pitkälle krapulaiselle paskalle uuden alibi-lehden kanssa.

Elämä on ihmeellistä välillä.

 

4total visits,4visits today