07 – Nooan arkki

Tyttäreni tapaamiseen varattu aika on umpeutunut. Halaan pikkuistani ja kerron  hänelle kyyneleiden valuessa poskiani pitkin, että isi tulee taas pian käymään.

Hän rutistaa kovasti noilla pienillä käsillään ja kertoo rakastavansa minua.
Hän kysyy vielä hennolla, itkevällä äänellänsä ”onko isi sinun pakko lähteä?”

Nämä ovat tilanteita jossa kukaan ihminen ei haluaisi olla.
Mielummin ottaisin luotisateen vastaan kun seisoisin tässä itkevän tyttäreni edessä.

Olen henkisesti aivan hajalla. Rakkaus omaan lapseen on jotain kalliotakin lujempaa.
Poistun asunnosta kuin henkisen turpasaunan saaneena.
Jään rappukäytävän rappusten alimmalle askelmalle istumaan ja painan pääni polviin kiinni.
Rintaa puristaa niin paljon että tunnen kehoni repeävän liitoksistaan. En ole vuosiin itkenyt, mutta nyt annan vain kaiken paskan tulla ulos.
Ja sitä tulee paljon.

Lyön rauhottavan pillerin päähäni ja häivyn ennenkuin lohduton itkuni kuuluu tyttäreni kotiin saakka. Vittu tätä elämää.

Kävelen tutun lähikuppilan ohi. Kuppilan jossa tuli vietettyä aikoinaan iltoja kun kotona meni tyttären äidin kanssa riitelyksi.

En ole koskaan osannut riidellä, mielummin olen vain poistunut paikalta vähin äänin ja odotellut tilanteen rauhottuvan. Ihmekös että meidän suhde menikin niin vituilleen, kun asioista ei koskaan keskusteltu oikeasti, vaan kaikki erimielisyydet painettiin villasella. Puhumattomista asioista kerääntyy aika iso peikko päähän vuosien aikana.

Viinanhimo alkaa yllättää tämän henkisesti rankan iltapäivän jälkeen.
Kieleni lipoo kuivia huulia. Kädet alkavat täristä ja mielikuva jääkylmästä, huurteisesta tuopista aiheuttaa jopa minulle pienimuotoisen erektion.

Kuppilasta kuuluva paska suomalainen juomakulttuurimusiikki ja ihmisten känninen örinä saa minut kävelemään askel askeleelta lähemmäs tätä räkälän ovea.
Pelkästään tähän sarvimaiseen ovenkahvaan tarttuminen antaa minulle voimakkaita muistoja.
Tästä kahvasta on otettu kiinni surullisena, nauravana ja pettyneenä.
Viina voittaa ensimmäisen kamppailun 1 – 0.

Pian tajuankin jo tilanneeni tiskillä kylmän lonkeron ja kyytipojaksi shotin. En kestä mennä hiljaiseen kotiin yksin. En tyttäreni näkemisen jälkeen.

Nyt tämä saatanan ukkometson rallatus saa loppua. Käyn lyömässä Kaija Koota jytisemään jukeboxista, samalla nostaen maljan baarin kattoa kohti. Kippis Äiti!
Tuoppeja kaatu kurkkuun hirveää vauhtia. Baarimikko kysyy maistuisiko ruoka.
Näytänkö mä perkele oikeasti siltä että tulin tänne syömään?
Annan pankkikorttini tälle Mikki Hiirelle ja lupaan hänelle mukavan tipin lähtiessäni, kunhan hän kaataa uuden tuopin aina kun on tyhjä hylsy pöydällä
eikä enää kertaakaan illan aikana tule tarjoamaan minulle päivän menua.
Sopimuksemme sinetöityy miehekkäällä kädenpuristuksella.

Mukava tyyppi! Tekee mitä pyydän. En normaalisti ole töykeä ihmisille.
Tänään en vain ole juttutuulella.

Sama baarimikko usein viikonloppuisin iskee onnettoman oloisia yksinhuoltajaäitejä tiskillä työnsä lomassa. Olen lukuisia kertoja nähnyt, kuinka hän vain muutamalla valitulla lauseella saa naisten pään pyörälle. Tämän sanasepon taikasanat saavat nämä daamit melkein valumaan mahlaa pikkuhousuistaan baarijakkaralla.
Simsala-vitun-bim!
Maaginen mies!

Katselen puhelimesta tyttäreni kuvia. Edellisviikolla saimme äidiltä erikoisluvan mennä isoon leikkipuistoon puuhailemaan. Räpsytin reissulla tytöstäni kuvia puhelimella sellaisella vauhdilla, että melkein nahkat lähtivät liipaisinsormesta.
En oikein koskaan ole pystynyt ostamaan mitään hienoja leluja tyttärelleni lahjaksi heikon rahatilanteen vuoksi.

Hänen 4-vuotis syntymäpäivillään vein hänet kirpputorille, josta hän sai ostaa 10eurolla niin paljon mieleistänsä tavaraa kun vain tällä säälittävällä rahalla sai.

Hän osti ruhtinaalliselta shoppailukierrokselta 7 euroa maksavan pehmolelun ja toi loput rahat minulle takaisin, sanoen ”osta isi maitoa itsellesi niin luusi vahvistuvat”.
Niin fiksu ja ajattelevainen tyttö. Hänestä tulee varmasti jotain suurta vanhempana! Sentään jotain fiksua minäkin olen hänelle pystynyt opettamaan, siis muutakin kuin pieruille nauramisen.
Ostos oli kuitenkin erittäin mieluinen, sillä tämä kyseinen pehmolelu oli aiemmin päivällä meidän kahvikutsuleikeissä mukana.

Ajatukseni katkeaa kuin maalarinteippi. Viereeni tiskille istahtaa minua varmasti kaksi kertaa vanhempi, hieman epäsiistin näköinen mies.
Hän avaa yllättävästi keskustelun suomalaista sää-smalltalkia rohkeammalla raidalla.
Hän kurkistaa puhelimeeni ja kysäisee karskilla äänellä – ”Kaunis likka, sinun?”

Vahva partaveden ja hien tuoksu, kusiluistimet jalassa, päällä kulahtanut farkkutakki.
Jep. Alanmiehiä.

Kerron lyhyesti tyttärestäni, hänen iästään, sekä hänen päiväkotinsa sijaitsevan ihan tässä kivenheiton päässä.
Hän hymyilee, tästä päättelen että todennäköisesti hänelläkin on omia lapsia.

Tällä partasuisella herralla on todella mukavan kuuloinen ääni, aivan hypnotisoiva. Karski mutta rauhallinen ääni. Sopisi helvetin hyvin radioon lukemaan vaikkapa vanhoja pornolehtiä. Kuuntelijoita riittäisi varmasti.

Ehkä pieni sosiaalinen kanssakäyminen ei sittenkään ole pahaksi.
Välillä on todella terapeuttista jutella aivan niitä näitä, rypemättä kokoajan omien henkisten ja fyysisten ongelmien kanssa pohjamudissa.

Taidankin viettää nyt ainakin hetken tämän herrasmiehen seurassa.
Hän ei ole kovassa humalassa ja on erittäin tarkka sanavalinnoissaan. Kiehtovaa!
Pillua tekisi mieli, mutta tämä mies voittaa äänellänsä tässä tilanteessa jopa seksin.
Vielä kiehtovampaa!

Rappukäytävässä napattu kova rauhoittava antaa viinan kanssa rennon olotilan.
Olotilan, missä mielummin keskityt kuuntelemaan ja annat aivojen tehdä näistä kuulemistasi jutuista villejä mielikuvia päähäsi.

Emme puhu varsinaisesti yksityiselämästämme ollenkaan. Yleisiä puheenaiheita.
Maailman tämänhetkinen tilanne, 2000-luvun alku, kuinka paljon naiset ovat muuttuneet, kuinka paljon teknologia on kehittynyt.

Hän kertoo olleensa vielä muutama vuosi sitten tehtaalla töissä, kunnes se lopetettiin. Jotenkin niin suomalainen tarina: Ulos tehtaasta ja kortiston rahoilla ryyppäämään.

Haluan kuitenkin vähän kaivaa tietoa tämän miehen historiasta kysymällä, onko tämä tehnyt joskus jonkinlaista ihmisläheistä työtä. Perustan kysymykseni miehen vahvaan olemukseen. Rento, sanavalmis, lämmin ja loistavan äänen omistava.

Jumalauta, kuvailin juuri täydellisen joulupukin – naureskelen itsekseni.

Hän vastaa kysymykseen ympäripyöreästi ”kyllähän elämän aikana on tullut ties mitä töitä tehtyä. On tullut oltua posteljoonina, joskus ongelmalapsien ohjaajana ja joskus muurarinakin.

Kertakaikkiaan mielenkiintoinen mies. Olen aina ihaillut ihmisiä jotka eivät juutu elämän oravanpyörään tekemään samaa työtä verenmaku suussa eläkeikään saakka. Niin arvostettavaa, että ihmiset jaksavat etsiä omaa juttuaan eikä tyydy siihen paskaan vain mihin pääsevät.
Kilautamme tuoppimme yhteen toteamalla yhteen ääneen ”elämälle!”

Käymme välillä savukkeella, vaihdamme musiikkia jukeboxista, pelaamme killinkejä pelikoneisiin. Viheltelemme ja huutelemme törkeyksiä naisille saaden saatanan pahoja katseita takaisin.

Herranjestas. Ei tämä päivä niin paska loppujenlopuksi ollutkaan!

Tunnit vierii ja räkätämme paskoille jutuille kuin mitkäkin pikkupojat.
Tällä ihannoimalla sankarillani on ikää 59-vuotta ja silti painaa täällä elämäniloisena kuin vasta täysi-ikäisyyteen päässyt räkäpetteri!
Tässä on tavoite 30 vuoden päähän!

Sitten se tapahtuu. Välähdys.

Pirun keksintö.

Saatana valomerkki!

Eikä humalatila ole vielä edes kriittinen.

Tässä vaiheessa hän ratkaisee ongelman kuin rubiikinkuution ja kertoo saaneensa tuttavaltaan muutamia viikkoja sitten tuliaisiksi virosta pullon. Hänen sanojensa mukaan ”hämärän pullon”.

Voi olla että hänen voimistuva humalatilansa alkaa vaikuttaa ajatuksenjuoksuun ja sanavalintoihin.
Mutta tämän pullon hämäryys jää silti hieman vaivaamaan minua.
Ehkä jopa kuulen pienten kulkusten soivan päässäni, ikäänkuin hälytyskelloina.
Vai onko se vain minun itsesuojeluvaisto?
Vai jonkun rokkarin avainketjusta kuuluva kilkatus?

Käyn hakemassa baarimikolta pankkikorttini takaisin, lyön juomamestarille lupaamani tipin, 50 euroa käteen ja kiitän illasta kumartaen.
Alkuviikosta tulleet työttömyysrahat tekevät minusta väliaikaisen jumalan.

Olen antelias pikkupieruissa.

Tämä ikinuoriherra paineli edeltä jo ulos ja nyt kaivaa taskujaan sytytintä etsien. Kaivan taskusta omani ja tarjoan herrasmiesmäisesti tulta.
Tiedustelen samalla vielä tästä hämärästä pullosta.

”No sellanen perkeleen pullo jossa on kukko ja kyljessä lukee jotain paskaa”
”Taidan tietääkin pullon” – kerron hänelle.

Herään televisiosta näkyvien jouluaiheisten piirrettyjen ääniin tietokonepöydän edestä lattialta. On joulupäivä vuonna 2009.

Vieressäni lattialla on puoliksi syöty piparkakkutaikina levy. Useat joulut äidin kuoleman jälkeen ovat menneet juuri tälläisellä käsikirjoituksella.
En tunne häpeää, sillä muistaakseni minulla oli hauskaa vaikka yksin aaton vietinkin.
Röyhtäyksen mukana tuleva väljähtyneen glögin tuoksu aiheuttaa kurkussani ylösnousemuksen ja säntään vessaan.

Päivä kuluu pornograafista sisältöä käsittelevien elokuvien katselussa. Siinä ohessa kuluu myös muutama olut.
Muutama lisää.
Myös terästetty glögi alkaa maistumaan uudestaan.

On jännä miten pornon ja alkoholin yhdistelmä saa elimistön heräämään krapulaisesta horroksesta. Tarpeeksi rohkaisuryyppyä ottaneena saan päähäni idean alkaa kyselemään ystäviltäni tämän joulupäivän ohjelmaa. Saan kouralliselta ihmisiltä vastauksen että heidän tekisi mieli juhlia.

Tästä innostuneena kutsun heidät asuntooni istumaan kanssani iltaa ja päihtymään.

Sovimme aikataulun mihin aikaan asuntooni voi alkaa juhlakansaa saapumaan.
Olen innoissani tulevasta illasta. Mukana saapuvassa seurueessa on myös muutama erittäin vetävän näköinen tyttö. Ehkäpä myös joulupillu on mahdollinen!

Siivoan humalan noustessa asunnon priimakuntoon, käyn puhdistamassa sieluni ja olemukseni suihkussa. Katselen tämän jälkeen alastonta vartaloani peilin edessä ja pullistelen hauiksiani. Tämä rituaali antaa kovan itseluottamuksen tulevaan iltaan.
Ärjyn kuin sumuisten vuorten gorilla olisi nähnyt juuri alastoman naisen.

Huomaan ison pöheikön rehottavan epäsiististi haaravälissä. Katkarapua tuskin näkyy. Kuin suuri pesusieni olisi ilmestynyt vartalooni kiinni. Tämän virheen huomatessa, höylään itseni sileäksi kuin kakkosnelosen.

Kello puskuttaa eteenpäin ja pian asuntooni onkin jo saapunut kansaa juhlimaan. Skoolaamme alkavalle illalle ja keskustelemme saamistamme joululahjoista.

Olen ilmeisesti ollut jumalattoman tuhma ihminen, koska pukki jätti minulle vain puoliksi syödyn piparkakkutaikinan. Eikä tilannetta paranne se, etten tiedä söinkö tämän levyn itse vai tämä punaposkinen jouluhahmo.

Haista pukki pitkä vittu.

Ilta kuluu musiikkia kuunnellen, nauraen, lautapelejä pelaten ja päihtyen.
Mainitsemani vetävän näköisen tytön kanssa tanssimme eroottiselta vaikuttavaa soidintanssia. Suutelen välillä hänen kaulaansa eikä hän pistä tästä pahakseen. Hymyilee vain houkuttelevan ujolla tavalla.
Välillä hän kääntyy selin minuun päin, painaa tuon kiinteän pienen perseensä haarojani vasten. Välitön erektio.
Saan päähäni rajuja mielikuvia siitä kuinka hyvältä tämä daami näyttäisi kontallaan edessäni.

Tanssin jälkeen tämä jo hieman humalainen tyttö istahtaa sohvalle viereen, melkein liimautuen kiinni kylkeeni.
Hän kehaisee tuoksuvani ihanalle ja siirtää hentoisen kätensä reidelleni.
Kaikenlisäksi neiti kuiskaa korvaani kysyen ”saisiko tänne jäädä yöksi?”

Monesti elämässä on tilanteita, jotka tuntuvat liian hyville ollakseen totta. Kyseinen tilanne on juuri sellainen. En tiedä mitä hyvää olen elämässäni tehnyt että tämä hetki on jumalauta edes mahdollinen. Vai onko tämä joulupukin anteeksipyyntö taikinalevystä?

Vastaan myöntävästi ja juuri kun olemme koskettamassa toistemme huulia.
Eräs vieraista tulee kuin paskahalvauksen saaneena kertomaan että viinat ovat loppu.

Ryntäämme jääkaapille heikkopäisinä katsomaan pitääkö tämä ajatus paikkansa.
Ja kyllä. Pahin pelko käy toteen, viinamme ovat juotu.

Kekkerit ovat täydessä käynnissä eikä kello edes puoltayötä. On keksittävä ratkaisu pikimmiten, sillä huomaan tulevan joulupillunikin masentuvan alkoholitarjoilun päättymisen takia. Olen kuitenkin huoneiston isäntä, joten huolenpito hauskuudesta on minun vastuullani.

On keksittävä jotain ja saatanan äkkiä! Kuin salama kirkkaalta taivaalta, päähäni imeytyy edellisenä päivänä käyty keskustelu tuttavan kanssa. Hän kertoi käyneensä hetki takaperin hakemassa virosta pakettiautollisen viinaa. Yhteys tähän enkeliin, pelastajaamme – viinatrokariin.

Puhelusta puoli tuntia ja olohuoneen pöydällä on kolme kirkasta pulloa viinaa.
Tämän pullon kylkeä koristaa logo jossa on punainen kukko.

Iltamme on pelastettu ja ihmiset ovat taas iloluontoisia, kuin lottovoittajia.
Sinipukuiset miehetkin käyvät välillä soittelemassa ovikelloa kovan musiikin takia.
Tänään juhlimme elämää, emmekä anna tämän virkavallan häiritä iltaa.

Hiljennämme kuitenkin musiikkia heidän pyynnöstään, onhan sentään joulu.
Keräännymme olohuoneen pöydän ympärille ihastelemaan uusia lasisia ystäviämme. Laitamme pullot raakana kiertoon, jotta kaikkien mielen- ja humalan tila pysyisivät korkealla. Kisailemme siitä kuka pystyy ottamaan isoimman kulauksen pullosta.
Meillä on aivan jumalattoman hauskaa.

Kaiken tämän iloisuuden keskellä se iskee.

Vittu!

Viinassa marinoidut aivoni sammuttavat itsensä.
Sisäinen järjestelmäni on havainnut liian suuren määrän alkoholia kehossani ja muuttuu toimintakyvyttömäksi.

Herään aamulla märissä olosuhteissa. Tunnen kehoni olevan alaston ja noin 3,2 promillen kännissä.
Hetken hoksottimeni lyövät tyhjää, kunnes osaan havainnollistaa missä olen.

Vielä vettä valuttavan kuuman suihkun alla, kylpyhuoneessa.

Könyän istumaan suihkun lattialle selkä kaakeleita vasten.
Päässäni pyörii. Vituttaa kun aina pitää juoda itsensä tähän kuntoon.
Joulupillukin lähti varmaan joulupukin kanssa korvatunturille.

Vitutukseni saa aivan uuden käsitteen kun tokkuroissani huomaan istuvani kylpyhuoneen ainoan lattiakaivon päällä. Myös vessapaperia on ajelehtinut tähän ritilään.

Se on tukkeutunut.

Minne vesi on kadonnut?

Huomaan sen valuvan suljetun vessan oven kynnyksen yli.

Pelottaa avata ovi.

Ei voi vittu olla todellista.

Astun vessasta ulos.

Harvoin olen sanattomaksi jäänyt, mutta nyt on se hetki.

Elämäni yksi karuimmista näyistä odottaa edessäni.

Noin 70 neliötä tästä 80 neliöisestä asunnosta on veden peitossa.
Jotta veden määrästä saisi oikeanlaisen käsityksen.
Astuessani ulos, vesiraja ulottuu nilkkaani asti.

Näky on niin saatanan järkyttävä etten edes usko sitä todeksi.
Kahlaan makuuhuoneeseen ja hyppään sänkyyni kuin nooan arkkiin.
Enää karitsat puuttuvat.

Olen ennenkin nähnyt hyvinkin todentuntuisia unia ja päätän että tämä on yksi niistä.
Suuri määrä vieläkin elimistössäni virtaavaa alkoholia sammuttaa järjestelmäni ja nukahdan.

Herään tovin kuluttua ryminään joka kuuluu ulko-ovelta. Kuulen kirosanoja.
Huoltomiehet ovat saapuneet.
Tämä saatanallinen piina ei olekaan ollut unta.
Naapurit olivat ilmoittaneet parvekkeeltani tulevan vettä kuin niagarasta.

Suurin osa vedestä ehtii imeytymään rakenteisiin.
Asunnon kuivaaminen on pitkä prosessi kylmän talven ansiosta.

Asunto on asuinkelvoton seuraavat puoli vuotta.
Majailen ystävieni sohvilla tämän koko ajan.

Mieleni tekisi hirttäytyä, koska tiedän kotivakuutukseni olevan rauenneen alkoholin takia.

Itsemurhaan liittyvät ajatukset eivät helpotu saadessani lopullisen laskun remontista kouraani.

Tämä pullo, jonka kyljessä koreilee vittumaisen näköinen kukko.

Tuli maksamaan minulle 14 700 euroa.

Luulenpa etten hintavampaa viinaa tule koskaan maistamaan.

> LUKU 8 <

4total visits,4visits today